Koruja on ikiaikoja käytetty turvana: suojana onnettomuuksilta, sairauksilta ja pahoilta hengiltä. Niillä on korostettu valtaa ja voimaa sekä tietenkin koristauduttu arkeen ja juhlaan.
Kalevala Koru viettää ensi vuonna 70-vuotisjuhlaansa. Juhlavuoden vietto alkaa jo perjantaina, kun Helsingin Design Forum Finlandissa avataan näyttely Korun näkijät -- korun tekijät. Samaa nimeä kantava Kalevala Korun 70-vuotisjuhlakirja julkistettiin torstaina. Ensi vuonna näyttely kiertää Suomen kaupunkeja, sen jälkeen se siirtyy ulkomaille. Kalevala Korun takana oli innostunut nainen. Vuonna 1935 kirjailija Elsa Heporauta halusi pystytettäväksi muistomerkin Louhelle, Pohjolan emännälle, kalevalaiselle naiselle. Koska keräykset eivät tuottaneet patsaaseen vaadittavaa rahasummaa, Heporauta ideoi, että teetettäisiin myyntiin historiallisen mallin mukaisia koruja.
Heporauta otti henkilökohtaisen lainan ja ryhtyi työhön yhdessä ystävänsä Aino-Mari Mecklinin sekä taiteilija Germund Paaerin kanssa. Kansallismuseon aarteista etsittiin 40 mallia. Elsa hehkui intoa, Germund suunnitteli ja Aino-Mari piti toteutuksen hallinnassa.
Presidentinrouvien teekutsut
Joulukuun 8. päivänä 1937 naiset esittelivät 40 kalevalaista mallia presidentinrouva Kaisa Kallion teekutsuilla. Vastaanotto oli ihastunut: vuoden loppuun mennessä oli myyty yli 8 000 korua. Ensimmäisinä kuukausina työmäärä oli valtava: Aino-Mari myi koruja omasta olohuoneestaan, koko perhe oli valjastettu pakkaamaan niitä. Kiirettä riitti niin, että viimeiset asiakkaat saatiin ulos kodista jouluaattona vasta iltaseitsemältä.
Tulisieluista Elsaa ei pysäytetty. Hän pääsi toisenkin presidentinrouvan kutsuille, nimittäin tapaamaan Eleanor Rooseveltia Valkoiseen taloon Yhdysvalloissa. Eleanor Roosevelt ihastui hänelle lahjoitettuun Karkun Palvialan riipukseen niin, että kirjoitti tapaamisesta omalla kolumnipalstallaan, joka levisi yli sataan sanomalehteen. Elsa Heporaudan ansiot Kalevala Korun synnyssä ovat kiistattomat. Hän olisi tuskin kuitenkaan pärjännyt ilman ystäviään. Aino-Mari Mecklin keksi Kalevala Korun nimen; hän myös muun muassa opiskeli pikavauhtia arkeologiaa ja koruhistoriaa.
-- Kalevala Korun perustajanaiset olivat vahvoja aatteellisuudessaan. Heidän arvoihinsa lukeutui suomalaisen naisen kunnioitus, menneen ajan viestin siirtäminen seuraaville sukupolville ja syvä vastuullisuus ympäröivästä yhteiskunnasta, kirjoittaa Kalevala Korun toimitusjohtaja Marja Usvasalo juhlakirjan esipuheessa.
Sodan ja rauhan koruja
Kalevala Koruja myytiin sota-aikanakin myytiin laajalti, vaikka materiaalin saatavuus oli satunnaista. Yksityiset ihmiset myivät hopeaa, ja koruja tehtiin myös puusta ja nahasta. Valmistajia etsittiin jopa rintamalta, myös sotainvalidit tekivät koruja. Vuodesta 1941 vuoteen 1943 tuotto kasvoi yli kymmenkertaiseksi.
-- Rauha maailmassa alkaa jokaisen ihmisen sydämessä, tervehdittiin 1972 Salt-kokoukseen osallistujia Helsingissä. Samalla heille lahjoitettiin Germund Paaerin muotoilema Asumaniemen muorin plikkavuosien aikainen solki Kihniöstä. Tuo sydämen muotoinen solki nimettiin sittemmin uudelleen Salt-koruksi.