Maa- ja metsätalousministeriö, Fortum Power and Heat Oy ja muut Kainuussa vesien säännöstelyä harjoittavat voimayhtiöt ovat vuoden 2002 lopussa hakeneet Pohjois- Suomen ympäristölupavirastolta Oulujärven sekä Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien säännöstelyhaitan kompensoimiseksi määrättyjen kalatalousvelvoitteiden muuttamista kalatalousmaksuksi.
Hakemukseen liittyvien muistutusten jättöaika päättyy 1.9.2003.
Kainuun säännöstelyalueen kalaveden osakaskunnat eli entiset kalastuskunnat, kalastusalueet ja alueen kunnat vaativat Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle jättämässään muistutuksessa yksimielisesti hakemuksen hylkäämistä perusteettomana.
Muistuttajien näkemyksen mukaan hakemus tulee hylätä jo pelkästään voimassaolevan lainsäädännön vastaisena.
Muistutuksessa todetaan, että hakijat eivät esitä yhtään faktista perustetta haetulle muutokselle. Hakemuksessa mainitut joustavuus ja yhtiöiden tarve keskittyä ydinliiketoimintaan eivät muistutuksen jättäjien mielestä ole vesilain tarkoittamia perusteita.
Hakijat eivät hakemuksessaan pysty osoittamaan nykyisiä velvoitteita epätarkoituksenmukaisiksi, eivät myöskään osoittamaan, että kalatalousmaksut johtaisivat selvästi nykytilaa parempaan kalataloudelliseen tulokseen. Kainuussa käytäntö on myös osoittanut, että nykyiset velvoitepäätökset mahdollistavat tarpeenmukaiset muutokset joustavasti, mikäli niiden toteuttamiseen vain on halukkuutta.
Muistutuksessa kritisoidaan myös TE - keskuksen asemaa kalatalousmaksujen hoitajana.
Kalatalousmaksujärjestelmässä paikallisviranomainen suunnittelee, toteuttaa ja valvoo kaikki velvoitehoitotoimenpiteet. TE - keskuksen tekemistä päätöksistä ei myöskään ole valitustietä, mitä muistuttajat pitävät perustuslain vastaisena. Muistutuksessa kummeksutaan myös valtion, siis Maa- ja metsätalousministeriön roolia toimia muutoksen yhtenä hakijana.
Muistutuksessa tuodaan esille perusteltu epäilys hakijoiden pyrkimyksestä velvoitteen reaaliarvon alentamiseen. Hakijoiden käyttämät laskentaperusteet mm. kalanpoikasten hinnanmääritykseen ja hallintokuluihin liittyen ovat hyvin kyseenalaisia ja poikasten hinnan osalta myös ristiriidassa aikaisempien oikeuspäätösten kanssa.
Kokonaisuutena hakemuksessa kalataloudellista velvoitekompensaatiota käsitellään siten, kuin se olisi vain luvanhaltijoiden (haitanaiheuttajan) ja TE - keskuksen välinen asia, joka ei kuuluisi vesialueen omistajille tai muille asianosaisille. Edellä mainittu asenne tuntuu haitankärsijöistä käsittämättömältä. Haitankärsijöiden näkökulmasta viranomaistahon tulisi toimia asiassa ensisijaisesti haitankärsijöiden ja kalavesien hyvinvoinnin edunvalvojana!
Kainuun Kalatalouskeskuksen ja asianajaja Matias Wallgrenin laatiman muistutuksen on allekirjoittanut kalatalouskeskuksen lisäksi 34 alueen osakaskuntaa, kaikki Kainuun kalastusalueet ja kaikki säännöstelyalueen kunnat / kaupungit. Lisäksi allekirjoittajina on yksi ammattikalastajajärjestö ja yksi kalastusseura.
Haitankärsijät ovat siis yksimielisesti haettua muutosta vastaan. Yhtä yksimielisiä ollaan kuitenkin myös siitä, että olemassa olevaa kompensaatiojärjestelmää tulee jatkuvasti kehittää kalataloustarkkailun tulosten pohjalta yhteistyössä säännöstelijän ja viranomaistahon kanssa. Tavoitteena tulee olla, että kainuulaiset kalavedet olisivat säännöstelyhaitasta huolimatta mahdollisimman kalaisia tulevaisuudessakin!
Toivoa sopii, että kalavedenhoito nähdään voimayhtiöissäkin tulevaisuudessa enemmänkin imagollisena mahdollisuutena, eikä pelkästään ydinliiketoiminnan riippakivenä.