Pienen metsäjärven metaanipäästöt vähenivät, kun järveen lisättiin planktonia syöviä kaloja. Metaani on yksi kasvihuoneilmiötä aiheuttavista kaasuista.
Jatta Saarenheimo tutki väitöstyössään pientä humuspitoista järveä, jossa luontaisesti ei elänyt kaloja. Järven pintakerroksissa oli metaania, ja metaania vapautui myös ilmakehään.
Tutkimuksessa järven toiselle puolelle istutettiin ahvenia ja toinen puoli jätettiin kalattomaksi. Siellä missä ahvenet söivät eläinplanktonia, metaania hapettavien bakteerien määrä kasvoi ja ilmakehään vapautuvan metaanin määrä väheni. Vapautuvan metaanin määrä oli laskennallisesti neljä kertaa alhaisempi sillä puolella järveä, jonne kaloja kokeissa lisättiin.
Saarenheimon mukaan on mahdollista, että muidenkin vastaavien pikkujärvien metaanipäästöjä voisi vähentää istuttamalla niihin planktonia syöviä kaloja. Hän painottaa kuitenkin, että yhdestä järvestä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä, vaan asiaa on syytä tutkia lisää.
- Pieniä humuspitoisia järviä, jopa lammikoita, on pohjoisella metsävyöhykkeellä runsaasti. Sitä en pysty arvioimaan, kuinka paljon niiden kaikkien metaanipäästöihin olisi mahdollista vaikuttaa, sanoo Saarenheimo.
Jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että järvet ovat maailmanlaajuisesti kasvihuonekaasujen nettotuottajia. Saarenheimon tutkimus vahvisti sen, että järviin päätyvät typpiyhdisteet lisäävät dityppioksidin muodostumista järvissä ja sen päätymistä ilmakehään. Kasvihuonekaasu dityppioksidi tunnetaan myös ilokaasuna.
Jatta Saarenheimo selvitti väitöstyössään suomalaisten metsäjärvien mikrobiyhteisöjen rakennetta ja merkitystä kasvihuonekaasujen tuotannon säätelyssä. Väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa ensi lauantaina.