seppo.ylonen@kaleva.fi
Kuinka paljon uskaltaisit luottaa valuuttaan, jota käyttää väkijoukko, joka asuu sadan kilometrin säteellä Oulusta? Islannissa on 300 000 asukasta ja maailman pienin itsenäinen valuutta.
Atlantilta puhaltava tuuli ottaa vauhtia puuttomalla saarella. Islannin kruunu joutuu myös helposti maailmantalouden puhureiden riepoteltavaksi. Kurssi menee ylös ja alas vinhaa vauhtia, mutta islantilaiset ovat siihen tottuneita.
Viime vuodet kruunun kurssi on ponnistellut melkeinpä yhtämittaista ylämäkeä. Muualta tuleville kaikki tuntuu kalliilta. Kymmenellä eurolla saa olutmukin eteensä ravintolassa, viidelläkympillä syö vatsansa täyteen.
Islantilaiset itse ovat tottuneet kurssivaihteluihin eivätkä hätkähdä, jos kruunu on huomenna kymmeneksen halvempi tai kalliimpi.
Tosin on niitäkin, jotka toivoisivat vakautta. Yhdysvalloista lähtenyt pankki- ja osakemyllerrys on saanut muutamat haaveilemaan euron selkänojaa. Islannissa on tosissaan pohdittu sitä, voisiko maa liittyä yksipuolisella päätöksellä euro-alueeseen. Se olisi käytännössä helppo toteuttaa, vaikkei Euroopan keskuspankki siitä ilahtuisikaan. Monet kansainväliset islantilaisfirmat käyttävät jo laskentavaluuttana euroa.
Euroopan unionin täysjäsenyys ei sitä vastoin kiinnosta juuri ketään. Syynä on kalastus. Vaikka kalastajia on satujen saaren väestöstä enää muutama prosentti, on kala yhä tärkein vientituote.
Vielä tärkeämpi osa kalastuksella on islantilaisten sydämissä. Islantilaiset mieltävät olevansa kalastajakansaa. Lähes kaikissa perheissä osataan kertoa sukulaisista, jotka meri on vienyt syvyyksiin. Vaikkei islantilainen olisi kertaakaan painanut jalkaansa troolarin tai pienemmänkään kalastusaluksen kannelle, kokee hän olevansa meren kasvattama.
Espanjalaisia kalastusaluksia ei haluta suin surminkaan päästää islantilaisille turska-apajille. EU:n kalastuspolitiikkaa pidetään ylipäänsä epäonnistuneena. Islannissa löytää ongelmitta liikemiehen, joka haluaisi vaihtaa kruunut euroiksi mutta jonka mielestä täysjäsenyys olisi Islannin tuho.
Islannin kruunu on kuin Monopoli-pelin leikkirahaa. Parina viime vuotena se on kiinnostanut suuresti kansainvälisiä spekulantteja. Japanista kun ottaa lainaa lähes nollakorolla ja sijoittaa velkakirjoihin Islannin kruunuissa, voi odottaa mukavaa nostetta pääomalle. Näistä "jäätikköoblikaatioista" on nimittäin saanut pitkälle yli kymmenen prosentin korkotuottoja. Tavalliselta säästötililtäkin saa tällä hetkellä 15,5 prosenttia.
Ulkomaista rahaa on virrannut saarelle, mutta hyvin vikkelästi se sieltä palaakin, jos Islannin valuutan arvo murtuu tai korot kääntyvät alamäkeen.
Korkeat korot ovat seurausta Islannin keskuspankin epätoivoisesta taistelusta inflaatiota vastaan. Tavoite olisi 2,5 prosenttia, kun ohjauskorko huitelee tällä hetkellä 13,75 prosentissa. Syynä on talouden ylikuumentuminen, joka nostaa palkkoja ja hintoja.
Osta nyt ja maksa huomenna, on kulutusjuhlaa elävien islantilaisten motto. Asuntolaina otetaan 40 vuodeksi, jotta olisi varaa mieluiseen kämppään. Auton pitää olla suorituskykyinen ja uusinta mallia.
Vuoden 2006 "minikriisi" ei vielä kunnolla säikäyttänyt. Nyt ilmassa on kuitenkin suuremman suhdannekäänteen merkkejä.