Maailman luetuimpia luontouutisia lienee viime viikolla ollut New York Daily Newsin juttu, joka kertoi Brooklynin sillan alta löytyneestä ”hirviöstä”. Lehden nettisivujen perusteella klikkausten valtavaa määrää ei kannatakaan ihmetellä.
Kuvista ei selviä, onko eläin, jonka suu on hirveässä kuolinirvistyksessä, koira, sika, jättiläisrotta tai – kuten Salaiset kansiot -henkisissä spekulaatioissa arveltiin – laboratoriokokeiden karmea tuotos. Eniten eläin muistutti sikaa, mutta sillä ei ollut sorkkia vaan lähinnä sormet.
Luonto erikoisuuksineen tuli jo vuosikymmeniä sitten television kautta kansalaisten olohuoneisiin. Parhaat luontodokumentit ovat henkeäsalpaavia. Vuosien varrelta mieleen on jäänyt esimerkiksi se ohjelma, jossa lintujen muuttoa seurataan ei maasta vaan taivaalta lintujen kanssa samassa parvessa lentäen. Käsittämättömän hienoa kuvausta.
Television luontodokumenteissa on kuitenkin usein yksi häiritsevä piirre. Niistä monissa rakennetaan tarinoita liittämällä irrallisia otoksia toisiinsa ennalta päätettyä juonta tukemaan. Se luo moniin dokumentteihin epäaitouden leimaa.
Internet on tuonut mahdollisuuden seurata elämää luonnossa sellaisena kuin se oikeasti on. Useimmiten tapahtumat ovat vähemmän dramaattisia kuin luontofilmien otokset, joskus jopa dramaattisempia.
Keskeinen netin tuoma luonnonystävien palvelu on nettikamerat. Jo vuosia sitten Kalevassakin esiteltiin www.ponttokamera.net-sivusto, joka seurasi lähinnä tiaisten pesimistä ja talvehtimista eteläsuomalaisissa linnunpöntöissä. Kamerapönttöjä on vuosien mittaan tullut lisää, samoin katsojia.
Sivustolla käyneiden katsojien kokonaismäärä on noussut jo lähemmäs kolmea miljoonaa. Sivuilla on tänä kesänä pystynyt seuraamaan muun muassa sitä, kuinka täyttä on linnunpöntössä, jossa elää seitsemän jo lentokykyiseksi kasvanutta kirjosiepon poikasta.
Pohjoissuomalaisista nettikameroista tunnetuin lienee valokuvaaja Voitto Pulkkisen ylläpitämä kamera Hailuodon Marjaniemen suunnalla. Kalasääskien pesäelämää lähituntumasta seuraavan kameran kuvaa oli jo tämän pesimäkauden alkuun mennessä käyty katsomassa 6,5 miljoonaa kertaa yhteensä 130 maasta.
Jos Hailuodon pesällä ei esimerkiksi haudonta-aikana suuria tapahdu, niin juuri nyt tapahtuu. Pesässä ryömii kolme keskenkasvuista poikasta, jotka emo yrittää pitää ruoassa ja ruumiin voimissa. Seuraamaan pääsee osoitteessa www.saaksi.fi.
Juuri Hailuodon pesältä saatiin muutama vuosi sitten kuvia, jotka olivat vähintään yhtä dramaattisia kuin mitä television luontoelokuvissa nähdään. Jos sattui seuraamaan pesää oikeaan aikaan, näki merikotkan tuhoisan hyökkäyksen sääksen poikasten kimppuun.
Ehkä vaikuttavinta, mitä netin luontokamerat tällä hetkellä ainakin Pohjois-Euroopasta tarjoavat, on nähtävissä Virosta osoitteessa http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html. Tuokin kamera seuraa ”kalakotkaa” eli kalasääskeä, mutta elävänä liikkuvana kuvana.
Viime perjantaina poikaset olivat niin isoja, että ainakin yksi niistä teki jo lentokierroksia pesän ulkopuolella. Jos koko perheen aikoo nähdä pesällä, ei kannata odottaa pitkään. Jos sääksen poikaset ehtivät karata, voi kalakotkas-sanan tilalle kirjoittaa sanan tooni. Se vie kiljukotkan pesälle.
Eivät nettikamerat korvaa sitä, että näkee eläimet luonnossa. Esimerkiksi pesäkamera ei voi näyttää sitä, miten kalasääski pudottautuu veteen ja iskee kyntensä kaislikossa lymyävään kalaan.
Nettikamerat tarjoavat kuitenkin arkirealistisen näkökulman luontoon. ”Joki-” tai ”merihirviöistä” saa kyllä piristävän sokeeraavia uutisia, mutta eivät ne luonnosta juuri mitään opeta.