Ollaan lumisella Kangerjärvellä Kuusamossa, Kuontivaaran eteläpuolella. Juho Ojanperä nostaa rauhallisesti verkkoa hyisestä vedestä ja Erkki Karjalainen jännittää vieressä. Pienestä järvestä ja kolmesta jo koetusta verkosta on jäälle noussut koko joukko särkiä, muutamia ahvenia ja yksi siika.
Retkeläisten päivä kruunautuu, kun Ojanperä koukkaa jäälle komean hauen. Siitä riittää paistettavaa suuremmallekin porukalle.
– Kalaoppaan normipäivä. Mahottoman mukavaa ja tästä vielä maksetaan, kommentoi Karjalainen työtään.
Järveltä seurue suuntaa kodalle, minne eräoppaana Kuusamossa vuodesta 1989 toiminut Karjalainen sytyttää tulet. Kahviveden kiehumista odotellessa hän fileoi saaliin tottuneesti yhdessä vieraittensa kanssa.
– Pikkusärjet ja -ahvenet ovat tuoreeltaan paistettuina aivan siian veroisia. Kun asiakas osallistuu itse ruoan valmistukseen, hän innostuu ja saa valmiudet kokata kalaherkkuja myöhemmin kotonakin, Karjalainen pohjustaa perusteellisuuttaan.
Haukikin maistuu, kunhan siitä poistetaan pienet ruotovihneet. Y-ruodon poistaminen on onnistuneen fileen salaisuus.
– Ei tämän parempaa ole, kommentoi kokenut kalastaja, mutta Kuusamon vesiin vasta tutustuva Tuija Värriö retkilounasta.
Lounaan perustana on paahdettu ruisleipä ja päällisenä ehdottoman tuoretta, voissa paistettua kalaa. Mausteeksi riittää suola ja valkopippuri.
Kenttälounaan jälkeen päivä jatkuu pilkkimisellä. Tähtäimessä on pieniä ahvenia ja siikoja, joista Kangerjärvi on kuuluisa.
Karjalainen kaivaa repustaan toukat, jotka yhdessä taiteillaan oikein päin koukun päähän ja järveen. Onnistumisen tunne on ihmeellinen, kun pilkin päähän iskee pieni ahven. Kun saalis on jäällä, se tainnutetaan ja pistetään.
– Näillä korkeuksilla ruoka otetaan luonnosta. Kuusamossa puhtaat ja kirkkaat vedet ovat jään peitossa yli puolet vuodesta, joten talvikalastaminen on arkea meille alueen asukkaille, kertoo opas.
Talvella suurin osa kalasafarilaisista on ulkomaalaisia matkailijoita, joille pilkkiminen tai talviverkkojen kokeminen on eksoottinen, arktinen elämys, mutta myös suomalaisille opastettu retki talvikalaan antaa paljon.
– Kauniin ja koskemattoman luonnon lisäksi matkailijoita kiinnostaa alueen asukkaiden tavallinen arki.
Erkki Karjalainen on seurannut luontomatkailun kehitystä sen ytimestä vuosikymmenten ajan. Oppaan työ vaihtui opettamiseen vuonna 2009: Karjalaisen leipätyönä on kouluttaa Koillismaan Aikuiskoulutuksessa erä- ja kalastusoppaita elinkeinoa kehittämään. Harrastuksena oppaiden grand old man opastaa yhä omia ryhmiä muutaman kerran vuodessa.
– Kalastus on nouseva laji. Sekä kotimaiset että ulkomaalaiset ovat valmiita maksamaan opastetusta retkestä, johon kuuluu myös kalan käsittelyä ja valmistamista, Karjalainen tietää.
Konkarioppaan mukaan ei riitä, että asiakas viedään järvelle ja hänelle näytetään hyvä ottipaikka. Alalla pärjää, kun pysty kehittämään kalastuksen oheen muuta ohjelmaa.
– Saalis on toki tärkeä, mutta sen lisäksi tarvitaan elementtejä, jotka yllättävät matkailijan. Päivä luonnossa rakentuu useista pienistä oivalluksista. Monelle jo matkanteko järven jäällä kelkkaillen tai lumikengillä on suuri elämys.
Opastetuilla kalasafareilla kalastaja tai opas on useimmiten virittänyt verkot valmiiksi jään alle, joten retkellä pääsee melko varmoille saaliille. Karjalaisen mukaan kalastusoppaan itsestään selvää ammattitaitoa on tuntea kalavedet ja tietää, mikä ja missä on milloinkin syönnillään.
– Asiakkaat luottavat paikalliseen asiantuntemukseen. He ovat aidosti kiinnostuneita ikiaikaisesta tavastamme elää.
Sormenpäitä alkaa jo pistellä, mutta vielä on koettavana yksi verkko paluureitin varrella. Pauna kerrallaan se nousee jääsohjoisesta vedestä ja paljastaa lopulta viimeiseen mutkaan tarttuneen komean hauen. Siitä saa makoisan iltapalan.
Juttu on julkaistu Kalevan Helmi-liitteessä 21.11.2018.