Pääkirjoitus

Kalan syöntiä yhä syytä suosia

Kalan syönti ainakin pari kertaa viikossa on hyväksi terveydelle. Tämä on oppi, jota sydänsairauksista ja ylipainosta kärsiviin suomalaisiin on viime vuosina iskostettu. Muutama viime aikojen uutinen näyttää kuitenkin olevan terveysvalistajien viestin kanssa ainakin näennäisessä ristiriidassa.

Kalan syönti ainakin pari kertaa viikossa on hyväksi terveydelle. Tämä on oppi, jota sydänsairauksista ja ylipainosta kärsiviin suomalaisiin on viime vuosina iskostettu. Muutama viime aikojen uutinen näyttää kuitenkin olevan terveysvalistajien viestin kanssa ainakin näennäisessä ristiriidassa.

Tämän viikon alussa luonnonsuojelujärjestö WWF julkisti Itämeren tilaa koskevan selvityksensä ja kertoi tuon murtovesialtaan kalojen olevan ympäristömyrkkyjen saastuttamia. WWF muistutti, kuinka Itämeren rasvaiset kalat, kuten esimerkiksi silakka, ylittävät selvästi EU:n asettamat dioksiinin raja-arvot. Vuosi sitten taas nousi kohu yhdysvaltalaisen tiedelehden artikkelista, jossa varoitettiin syömästä liian usein viljelylohta sen torjunta-aine- ja PCB-määrien vuoksi.

Tavallisen kansalaisen voi olla näissä ristipaineissa vaikea saada selkoa siitä, kannattaako kalaruokien osuutta ruokavaliossa lisätä vai vähentää, tai mitä kalaa pitäisi syödä ja kuinka usein. Pohjoissuomalaista kalan ystävää kiusaa ehkä vielä se, että suurimmat dioksiinipitoisuudet on mitattu juuri Perämeren isoissa silakoissa.

Peruskysymys kuuluu, ylittävätkö kalan syönnistä saatavat terveyshyödyt siitä aiheutuvat terveysriskit. Vastaus on varsin kiistaton: terveyshyödyt ovat haittoja paljon suuremmat.

Kalan syönnillä on useiden tutkimusten mukaan selvästi edulliset terveysvaikutukset etenkin sydänkuolemien torjunnassa. Hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja on eniten juuri rasvaisissa kaloissa, kuten lohikaloissa sekä silakassa ja sillissä. Samoihin kaloihin kertyy kyllä myös rasvaliukoisia ympäristökemikaaleja kuten PCB-yhdisteitä ja dioksiineja. Kansanterveyslaitoksen tekemä vertailu viittaa kuitenkin siihen, että esimerkiksi viljellyn lohen terveyshyödyt ovat jopa satakertaiset sen haittoihin verrattuna.

Suomi ja Ruotsi ovat saaneet EU:lta ensi vuoden loppuun saakka kestävän siirtymäajan luvan myydä kotimaan markkinoilla sellaista Itämeren kalaa, jonka dioksiinipitoisuudet ylittävät sallitut rajat. Luvan ehtona on, että kuluttajat tuntevat riskit, joita korkea dioksiinimäärä voi aiheuttaa erityisen herkille väestöryhmille, kuten raskaana oleville naisille.

Suomen kannattaa tiukasti vaatia poikkeusluvalle jatkoa, jo terveyssyistä. Voimia pitää luonnollisesti samaan aikaan käyttää siihen, että Itämerestä vähitellen saataisiin nykyistä puhtaampi. Jos kalan ystävä haluaa minimoida riskejä, aina on mahdollista syödä useita eri kalalajeja yhden tai kahden sijasta.

paakirjoitus@kaleva.fi