Antti Haapakoski (s. 1971) oli 1990-luvun alussa yksi Suomen suurimmista yleisurheilutoivoista. Pika-aituria verrattiin jatkuvasti Arto Bryggareen. Vaikka Haapakoski ei koskaan noussut aivan Bryggaren tasolle, teki Kalajoen Junkkarien kasvatti komean kansainvälisen uran.
Haapakoski voitti juniorina EM-kultaa ja maailmanmestaruuden. Aikuisten EM-kisoissa Haapakoski oli parhaimmillaan kuudes (1994). Suuri yleisö ymmärtää Haapakosken saavutusten arvon paremmin vasta nyt -- aikana, jolloin parhaat suomalaiset aiturit alittavat hädin tuskin 14 sekunnin rajan.
Kuusinkertaisen Suomen mestarin ennätys on 13,42. Myötätuulessa hän kellotti ajan 13,26.
Terve, Antti. Missä vaikutat ja mitä teet nykyisin?
Terve. Vuodesta 1993 lähtien olen asunut Kuortaneella. Perheeseeni kuuluvat vaimo sekä kolme lasta (12-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 4-vuotias poika). Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut päätoimisena valmentajana. Sitä ennen myin kodinkoneita.
Valmennat ilmeisesti pika-aitureita?
Kyllä. Olen Urheiluliitossa aitajuoksun puolipäiväinen lajivalmentaja. Lisäksi minulla on muitakin valmennusprojekteja, jotka eivät liity huippu-urheiluun.
Lopetit aitajuoksun vuonna 2001. Millainen maku urasta jäi?
Oikein hyvä, vaikka viimeiset vuodet olivat vaikeita loukkaantumisten vuoksi. Urheilu-ura oli rikasta ja elämäntäyteistä aikaa. Pääsin melkein maailman huipulle. Aika hyvin näillä rimppakintuilla.
Pääsit urallasi menestyksen makuun. Mikä on mielestäsi kovin saavutus?
Kyllä se oli MM-hallikisojen 60 metrin aitojen kuudes sija Barcelonassa vuonna 1995. Miksikö? Siksi, että mukana olivat Colin Jacksonia lukuun ottamatta kaikki maailman parhaat aiturit (mm. Allen Johnson, Courtney Hawkins, Tony Jarrett, Mark McKoy ja Emilio Valle). Törmäsin tosin viimeiseen aitaan ja haarukassa ollut viides sija vaihtui harmittavasti kuudenteen sijaan.
Oma ennätyksesi ulkoradalla on 13,42 ja Arto Bryggaren SE 13,35. Kuinka kovaa olisit juossut täydellisenä päivänä?
Sestrieren kisan tuulitulos (+2,6) vuonna 1994 oli 13,26. Juoksun jälkeen puhuimme Australian Kyle Vander Kuypin kanssa, että samaan pitäisi päästä sallituissa oloissa (+2,0). Väitän, että aivan täydellisenä päivänä 13,2-alkuinen aika olisi ollut mahdollinen.
Sinua pidettiin Bryggaren manttelinperijänä. Koitko jatkuvan vertailun Bryggareen taakkana?
En ottanut asiasta paineita, enkä koe, että vertailut olisivat olleet minulle taakka.
Kisailit jatkuvasti huippuaitureita vastaan. Mikä oli kovin päänahka, jonka sait?
Vuonna 1995 voitin GP2-tason kisassa Ranskassa Mark McKoyn, joka oli vuoden 1992 olympiavoittaja. Tosin siihen aikaan hänen tähtensä oli jo laskussa.
Toimit valmentajana suomalaisen huippuyleisurheilun näköalapaikalla. Miltä tulevaisuus vaikuttaa?
Näkökulmani rajoittuu aitajuoksuun. Meiltä löytyy lupaavia nuoria. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta esimerkiksi Nooralotta Nezirillä on lahjoja mennä urallaan pitkälle.
Oletko tyytyväinen nykyhuippujen harjoittelumotivaatioon?
Sillä saralla on petrattavaa. Sanoisin, että oman aikani huippujen asenne harjoitteluun oli keskimääräisesti kovempaa luokkaa. Itse kaipaan harjoitteluun tekemisen meininkiä ja tervettä kilpailua. Aina ei tarvitse olla kivaa. Toisinaan aitureilta unohtuu myös se, että suoralla on 10 aitaa. Se, että harjoitellaan kuin aitoja olisi kolme tai neljä, ei palvele kokonaisuutta.