Viime kesänä Porvoon tuomiokirkon kohtalokkaassa tulipalossa suuri messinkinen kattokruunu putosi alas ja vaurioitui. Se kunnostetaan ja palautetaan paikalleen.
Kattokruunu on kalajokisten veljesten Olli ja Leander Helanderin valmistama 1845. Kuva kruunusta ennen kirkkopaloa on veljesten sekä Ollin poikien Klaesin ja Leonardin monipuolisen 1820-1880-lukujen tuotannon esittelyssä, joka yli vuoden kestävällä Suomen kierroksellaan on nyt Kokkolassa.
Esimerkillisellä alueellisella yhteistyöllä ja EU-tuella koostettu näyttely ja tietopaketti nostavat Helanderien työn merkityksen valtakunnallistakin tasoa laajemmaksi. Myös pohjoisen metalliteollisuuden varhaisvaiheet valottuvat erinomaisesti.
Sakari Topeliuksella oli osuutta siihen, että Helanderien kruunu hankittiin Porvooseen. Topelius tuki Pohjanmaalta tulleita yritteliäitä miehiä.
Topelius oli kirjoittanut Porvoossa asuvalle ystävälleen runoilija J.L. Runebergille, että tämä edistäisi veljesten tuotteiden myyntiä.
Olli ja Leander olivat saaneet valutaitonsa jo isoisältään ja isältään, ylivieskalaisilta Olli ja Heikki Helanderilta. Näin Klaes ja Leonard olivat maanviljelyksen ohessa neljännen polven metalliammattilaisia.
Leonard Helander perusti messinkivalimon Oulun Myllytulliin 1860, jonka toimintaa Klaes jatkoi ja laajensi 1861 alkaen.
Helandereiden valamia suuria alttarikynttelikköjä on ainakin15 kirkossa, muun muassa Kalajoella, Kiimingissä, Keuruulla ja Hailuodossa.
Kattokruunuja on yli 30 kirkossa ja kelloja ainakin kahdeksassa. Kotien messinkisten kynttilänjalkojen määrä on mittava.
Näyttely havainnollistaa, miten kalajokisten ja oululaisten messinkiesineiden muodot ja koristeet seurasivat aikansa eurooppalaisia tyylejä. Eikä Helanderien innovaatio- ja teknisillä taidoilla näytä olleen rajoja.
Näyttely opastaa tarkkailemaan kynttiläjalkojen, mortteleiden ja monien muidenkin tarve-esineiden mahdollisia leimoja.
Näyttelyn hopeaesineet, joiden leimausoikeutta Helandereilla ei ollut, ovat nyt jälkeläisten aarteita.