Täällä kellokin käy eri ajassa kuin mantereella. Siltä kalastaja Esa Pirkolasta tuntuu. Vaikka hän on käynyt Kalajoen edustalla sijaitsevilla Kallankareilla vuosikymmenten ajan, hän ei oikein vieläkään ihan ymmärrä, mikä aika se oikein on.
Kun Kallankarien pieniä punaisia mökkejä katselee mereltä päin, näyttää, että aika saarilla on pysähtynyt.
Tavallaan niin onkin. Kallankareilla luetaan yhä Ruotsin kuninkaan 1700-luvulla antamaa lakia. Siellä on Suomessa ainutlaatuinen itsehallinto ja tarkat säännöt. Mökkien vuokraaminen on kiellettyä. Ainoa sallittu bisnes on kalanmyynti. Edes mansikanmyyjiä ei ole kareille kelpuutettu.
Kallankarit ovat Suomen valtion aluetta, ja rikosoikeudellista valtaa siellä käyttää Suomen valtio. Muuten paikkaa hallitsee karineuvosto, joka on tavallaan karien hallitus. Se päättää esimerkiksi rakennusluvista, ympäristönsuojelusta ja yhteisen kirkon talkoista. Kerran vuodessa kokoontuva karikokous on korkein päättävä elin. Haminamestari panee päätökset käytäntöön.
EU:hun liittymispäätöstä kareilla ei ole tehty, mutta kareilla myönnetään, että Suomen mukana unioniin kuulutaan.
– Emme ole koskaan missään muodossa suostuneet ottamaan vastaan EU-rahaa, huomauttaa 25 vuotta haminamestarina ollut Jukka Pirttijärvi.
Karit ovat aina olleet kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta, jossa mökit on peritty. Perimysjärjestyksen ulkopuolelta vain ammattikalastaja voi saada rakennusluvan.
Katso kuvagalleria Kallankareista.