Oulun kaupunginhallitukselta sitä ei puutu rohkeutta.
Se matkaa huomenna tiistaina pitämään budjettiseminaariaan Kalajoelle.
Aikoinaan 1970-luvun lopulla tuusulalainen sorakeisari Tauno Valo meni eduskuntaan omaperäisellä kampanjallaan. Kokoomuslaisena rahamiehenä hän lähetti Uudenmaan äänioikeutetuille pienen pussin soraa vahvistettuna iskulauseella "hiekkaa sosialismin rattaisiin - Tauno Valo".
Edellisen valossa täytyy toivoa, ettei Kalajoen hiekkaa ei mene Oulun kaupungin kehityksen rattaisiin, kun kaupunginhallitus pitää siellä kokoustaan. Sosialismin kohtalo on tästä varoittava esimerkki.
Sitä hiekkaa tuskin menee edes kaupunginhallituksen jäsenten kenkiin, sillä budjettiriihi on aikataulultaan perinteisesti tiukka. Neuvotteluhuoneesta ei ole aikaa kurkistella ulos. Siksi paljon on budjetissa puntaroitavaa.
Omia ja puolueen esityksiäkin pitäisi hoksata tehdä oikeassa välissä. Muuten poliittiset toiveet jäävät mittauttamatta.
Poliittisten päättäjien marraskuu on Oulussa muutoinkin tiukka kuin budjettiriihessä. Jo tänään valtuusto kokoontuu päättämään, mitä tehdään 18 valtuutetun aloitteelle kansanäänestyksen järjestämisestä Oulun pysäköintiratkaisuista.
Jos äänestystä ei päätetä järjestää, ryhdytään heti perään pohtimaan sitä, miten se pysäköinti oikein hoidetaan. Kalevassa oli eilen tarjolla sivun verran parkkirallia mietittäväksi.
Pysäköinnin juoksuhaudat taitavat olla jo kaivettuna siksi syvälle hiekkaan, ettei ole suuri yllätys, jos valtuusto päätyy keskitetyn ratkaisun eli kallioparkin kannalle.
Vastustajien puolella kallioparkin kannattajia jopa romantisoidaan. Minullekin on toimitettu vuoden 2008 Hymy-lehdestä lista oululaisista vapaamuurareista, jotka ovat kuulemma rakentamassa Oulun alle sitä kallioparkkia.
Listassa näyttivät toden totta olevan nimettynä ainakin Arinan toimitusjohtaja Veli-Matti Puutio ja kaupungin asemakaavapäällikkö Matti Karhula, kuten minulle oli painotettu.
Sen sijaan ainakaan minun silmään ei pistänyt yhdenkään kaupunginvaltuutetun nimi. Heitä on sentään 67 kappaletta tässä Oulun kaupungissa.
Yhdenlaisena romantikkona olen luullut, että valtuutetut päättävät Oulun asioista.
Jään jännityksellä odottamaan, että opetusneuvos Osmo Lappalainen saa Oulun vapaamuurareiden historian valmiiksi. Historiassa ei ole kuulemma mitään salattavaa saati hävettävää. Saapa nähdä, jaetaanko teosta ihan toimitukseemme asti.
Lopuksi ihan varmuuden vuoksi pyydän muilta oululaisilta vapaamuurareilta anteeksi, ettei minulla ollut mahdollisuuksia kopioida Hymystä muiden kuin kolmen mainitun nimet tuolle oululaisten mahtimiesten listalle.
Anteeksi!
Oululaisten päätöksentekijöiden marraskuuhun kuuluu luonnollisesti kuun lopulla päättäminen kaupungin ensi vuoden talousarviosta.
Siinä saamme värikkään näytelmän. Valtuusto kokoontuu ensin päiväksi puhumaan ja sitten toiseksi illaksi äänestämään.
Pääosa on tarjolla ainakin heille, jotka asettuvat ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Oulun vaalipiiristä moni huomattava kansanedustaja on jättämässä leikin tähän kauteen.
Kovin taistelu käytäneen Sanginsuun äänistä. Sympatiaa suuralueelle on tullut jo läjäpäin. Innokkaimmille täytynee muistuttaa, että Sanginsuun suuralueella asuu noin 2 100 oululaista. Heistä äänioikeutettuja on siinä 1 200.
Se ei vain oikein riitä. Kansanedustajaksi pitäisi saada ääniä muutenkin kuin profiloitumalla yhden asian liikkeeseen varsinkin, kun mahdollisten äänestäjien määrä on noin suppea.
Enkä jaksa uskoa, että pelkkä vastustaminen ylipäätään riittäisi kansanedustajan paikkaan.