Pohjois-Atlantin tärkein saaliskala turska voi siirtyä pohjoisemmille vesille, kun meriveden lämpötila ja suolapitoisuus muuttuvat ilmaston lämmetessä. Mutta meri ei suinkaan tyhjene, vaan eteläisemmät lajit laajentavat elinpiiriään entisille turskakentille.
Merivirrat ovat yksi tekijä, joka vaikuttaa turskankin elinalueisiin. Eläinplanktonia Pohjanmerelle tuova syvä merivirta syntyy Grönlannin merellä. Se heikentyy, kun siihen virtaa entistä enemmän makeita ja lämpimiä sulamis- ja jokivesiä Arktikselta ja sen jäätiköiltä.
Muutaman millimetrin mittainen meriäyriäinen (Calanus finmarchicus) on turskan ja monen muun kalan toukkien pääravintoa Pohjois-Atlantilla. Se on myös keskeinen vaikuttaja koko meren ekosysteemissä.
Äyriäinen talvehtii jopa 2,5 kilometrin syvyydessä ja nousee keväällä meren pintakerroksiin syömään kasviplanktonia ja lisääntymään.
Pohjanmeren pohjoisosissa sen osuus eläinplanktonista on pudonnut 30 vuodessa 70 prosentista 50 prosenttiin.Vähenemisen epäillään johtuvan kevättuulten muuttumisesta ja syvän kylmän merivirran heikkenemisestä Färsaarten ja Shetlannin välillä, missä äyriäinen talvehtii.
Pohjanmeren lämpötilan kohoaminen voi johtaa siihen, että äyriäinen siirtyy kylmempiin vesiin kohti Arktista, jolloin myös sitä hyödyntävät kalat siirtyvät perässä ehkä Barentsinmerelle saakka.
Turskan kutualueet ovat jo nyt siirtyneet kohti Itä-Finnmarkin rannikkoa, ja laji voi kokonaisuudessaan kadota Pohjanmerestä, jossa moni muukin laji on 40 vuoden aikana taantunut.
Monet sillilajit ja Välimerellä yleiset anjovis, meriahven ja sardiinit, ovat jo laajentamassa levinneisyyttään turskan entisille alueille kohti Pohjanmerta. Myös jotkut hailajit siirtyvät yhä pohjoisemmaksi - jopa silli voi palata entisille kutualueilleen Islannin vesille. Mutta vaikka kalaston määrä pysyisikin samana, muuttuu saaliin arvo vähäisemmäksi.
Barentsinmeressä tilanne on toinen, sillä Arktinen alue lämpenee muuta maapalloa nopeammin ja meren lämpötilan nousu tuo sinne lisää kalaa. Turska kutee jo nyt yhä pohjoisempana ja idempänä, jopa Venäjän rajan takana, missä vesi on kylmempää. Myös makrilli näyttää siirtyvän lännestä kohti itää ja pohjoista. Barentsinmeren kalan tärkein ravinto, villakuore, voi sekin vaihtaa esiintymisalueitaan olosuhteiden muuttuessa.
Uusia lajeja tavataan jo nyt yhä useammin Norjan rannikolla. Yksi niistä on miekkakala, jota on noussut kalastajien pyydyksissä pitkin rannikkoa Oslosta Finnmarkiin.
Lohen ja turskan kasvatus joutuu Norjan etelärannikolla vaikeuksiin meren kesäisten lämpötilojen noustessa, sillä lämmin vesi lisää muun muassa loisia ja bakteereja sekä kalojen stressiä ja heikentää niiden vastustuskykyä.
Lämpeneminen lisää myös myrskyjä, jotka vaikeuttavat kalankasvatusta ja johtavat merialtaista karanneiden kalojen määrän lisääntymiseen. Samalla kun lohen ja turskan kassikasvatus lisääntyy pohjoisessa, muun muassa Finnmarkissa, joutuvat Etelä-Norjan kasvattajat etsimään uusia lajeja. Niitä voivat olla meriahven, kampelat, osterit ja kampasimpukka.