Oulu Synnytysosaston opetussalissa istuu isomahaisia naisia miestensä kanssa. Kaikki kuuntelevat herkeämättä, ilmeet vaihtelevat tarkkaavaisesta kauhistuneeseen. Välillä kaikki purskahtavat nauruun. Ollaan monikkoperhevalmennuksessa, ja meneillään on kolmas kokoontumiskerta. Monikkoperheyhdistyksen aktiivit kertovat arjesta kaksosten kanssa. "Miten hermot kestävät, kun molemmat huutavat yhteen ääneen", kysyy joku.
"Aluksi oli paniikki, mutta sitä tiesi, että korva tottuu eikä se lapsi siihen huutoon kuole", lohduttaa Kirsi Niemelä-Juntunen, jolla on 11-kuukautiset kaksostytöt ja kahdeksanvuotias tytär.
"Poikien ollessa pieniä kestin huutoa paremmin", sanoo Minna Hirvonen. "Nyt kun odottaa, että ne alkaisivat puhumaan, ei pinna millään meinaa kestää, kun ne huutavat ja raapivat toisiaan", hän myöntää.
"On se ihanaa aikaa, kun ne eivät tappele", puuskahtaa kolmevuotiaiden kaksostyttöjen äiti Marja Pohjola-Effe, joka on Oulun seudun monikkoperheet ry:n puheenjohtaja.
Loppusuoralla
jännittää
Monikkoperheiden ja Väestöliiton järjestämä perhevalmennus pidetään nyt ensimmäistä kertaa Oulussa. Valmennus kaksoset tai kolmoset saaville järjestetään tavallisen synnytysvalmennuksen lisäksi. Vuonna 1999 Oulun seudun monikkoperheet järjestivät valmennusta yhdessä kaupungin kanssa, mutta se hiipui, kun kaupunki lakkasi rahoittamasta.
Airi ja Jarkko Kentalan odotus on loppusuoralla. Tarinat lasten huutamisesta ja rankasta arjesta eivät kauhistuta. "Se on asennekysymys", sanoo tuleva isä rauhallisesti.
"Mukavinta on, että tapaa muita, joille on tulossa kaksoset", sanoo Airi Kentala. Valmennus on tuonut paljon sellaista tietoa, jota ei neuvolasta ole saanut.
OYSin osastonhoitaja oli paikalla asiantuntijana kahdessa ensimmäisessä tapaamisessa. Ensimmäisessä käsiteltiin kaksosraskautta ja synnytystä, toisessa tutustuttiin OYSin synnytysosastoihin.
"Tämä on paljon syvällisempää ja perusteellisempaa kuin varsinainen synnytysvalmennus", isä Kentala kiittelee.
Seuraavassa tapaamisessa on tarkoitus puhua isien ja äitien kesken. Viimeisessä tapaamisessa ennen synnytystä puhutaan parisuhteesta ja jaksamisesta.
Luultavasti Kentalan kaksoset ovat silloin jo maailmassa. "Lääkäri sanoi viimeksi, että jos pariin viikkoon ei synnytys ole käynnistynyt, niin sitten käynnistetään", Airi kertoo.
Kentaloista tuntuu mukavalta, että kaksosten odottaja saa järjestelmältä enemmän huomiota kuin yhden lapsen odottaja.
Puheenaiheet eivät tämän kerran tapaamisessa ota loppuakseen. Kaksosten äidit antavat tuleville vanhemmille yksinkertaisia neuvoja arkea helpottamaan, puhutaan tuttipullojen pesusta, vaippatarjouksista ja suuttumisesta. Väliin kertoillaan tarinoita lapsista ja nauretaan yhdessä.
Jokaisella on omat tottumuksensa. Kysymykseen "kannattaako lapset jo aluksi laittaa eri sänkyihin" vastataan yhtä aikaa kyllä ja ei. "Kyllä, koska ovathan ne mahassakin olleet vierekkäin. Maailmaan tulo on silloin pienempi shokki", sanoo Kirsi Niemelä-Juntunen. Joku muu taas on sitä mieltä, että parempi totuttaa lapset omiin sänkyihin heti aluksi.
Kentalat ottavat ristiriitaiset neuvot vastaan panikoimatta. Silti jännittää. "Synnytystäkin enemmän se, miten kahden kanssa pärjää", sanoo Airi Kentala. Isä ei myönnä aivan suoraan: "Kun on kahdeksan kuukautta odotettu niin ei enää jännitä - niin kauheasti."