Kak­sois­tor­nien tuho säilyy iäti mie­les­sä

--Käyn aika usein paikalla, jossa WTC-tornit olivat. En sen takia, että minun tarvitsisi mennä muistellakseni syyskuun 9. päivän tapahtumia. Näen joka päivä silmissäni lentokoneen iskeytymässä torniin yhtä selvästi kun nyt näen sinun kasvosi, Ben Sliney sanoo ja pudistaa kevyesti päätään.

Tämä näky on jäänyt monen mieleen ikuisesti.
Tämä näky on jäänyt monen mieleen ikuisesti.

--Käyn aika usein paikalla, jossa WTC-tornit olivat. En sen takia, että minun tarvitsisi mennä muistellakseni syyskuun 9. päivän tapahtumia. Näen joka päivä silmissäni lentokoneen iskeytymässä torniin yhtä selvästi kun nyt näen sinun kasvosi, Ben Sliney sanoo ja pudistaa kevyesti päätään.

Entinen Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuministeriön (FAA) johtaja on Suomessa jälleen kerran käynyt läpi tuon päivän tapahtumat. Ensin liikennelentäjien ja lennonjohtajien vieraana ja sen jälkeen vielä kertaalleen lehdistön tentattavana.

Hoikka ja harmaatukkainen herrasmies ei silti vaikuta hiukkaakaan vaivaantuneelta, kun häntä pyydetään tekemään niin vielä kerran. Toisaalta, harva meistä on ollut mukana tekemässä historiaa.

--Totta puhuakseni, odotin aamulla töihin mennessäni erittäin helppoa työpäivää. Valtaosassa maata oli jo herätty huikaisevan kauniiseen syyspäivään ja muihin osiinkin sellainen oli tulossa. Ei tuulta, ei sateita, pelkkää auringonpaistetta. Ajattelin, että onpas mukava päivä aloittaa uudessa toimessa.

Sitten kaikki alkoi mennä kolossaalisesti pieleen: ensin Sliney sai raportin siitä, että Bostonista Los Angelesiin matkalla ollut kone olisi kaapattu. Moinen ilmoitus saisi vatsahapot oireilemaan jo monelta, mutta ei vielä Slineyltä.

--Meillä on tuollaisiin tilanteisiin olemassa selkeät ohjeet, joita noudatetaan. Tehdään mitä kaappaaja haluaa, ohjataan muu liikenne pois tieltä ja kone laskeutuu kaappaajan haluamalle kentälle. Käskin siis noudattaa näitä ohjeita ja menin kokoukseen.

Slineyn kokous keskeytyy kuitenkin nopeasti, kun tulee tieto siitä, että ainakin yhtä lentoemäntää on puukotettu. Sen jälkeen kaapattu kone katoaa täysin lennonjohdon näkyvistä.

Tämän jälkeen tapahtumat etenevät luotijunavauhtia: Sliney on tuskin palannut operaatiohuoneeseen, kun CNN kertoo lentokoneen iskeytyneen WTC:n pohjoistorniin. Uutiskanava arvelee ensin, että kyseessä olisi suunnasta eksynyt pienkone. Sliney ei usko selitystä.

--Jos pienkone osuu tuollaiseen rakennukseen, se ikään kuin kimmahtaa pois seinästä. Mutta tämä oli mennyt suoraan läpi. Heti kun näin ensimmäiset uutiskuvat, tiesin missä kaapattu kone oli.

Tämän jälkeen myös toiseen torniin osuu matkustajakone. Myös Pentagoniin osuu kone ja yksi putoaa Shanksvilleen Pennsylvaniaan. Kaikki on ohi 75 minuutissa, mutta Slineystä tuntuu siltä kuin olisi kulunut tunteja.

Heti toisen koneen iskeydyttyä WTC-torneihin Sliney määräsi kaikki Yhdysvaltain ilmatilassa olevat 4?500 konetta laskeutumaan lähimmälle kentälle. Kukaan ei koskaan aiemmin ollut yksin tehnyt sellaista päätöstä, eikä kukaan tiennyt, miten se toimisi. --Se onnistui käsittämättömän hyvin. Vain yksi kone pyysi lupaa laskeutua johonkin muualle kuin lähimmälle kentälle, mutta sitäkään lupaa en antanut.

Tutkijoiden mukaan Slineyn päätös oli oleellisen tärkeä: se vähensi kaaosta ja sulki samalla tehokkaasti Yhdysvaltain rajat mahdollisilta uusilta terrorilennoilta. Historiallinen päätös siis.

Uusia historiallisia päätöksiä lentoliikenteestä ei enää ole luvassa, sillä Sliney toimii nykyisin lakimiehenä New Yorkissa. Eläköidyttyään hän aikoo palkata haamukirjoittajan ja tehdä muistelmat.

--Lakimiehen hommat ovat patatylsiä, mutta niistä saa hyvin rahaa. Kirjoittaminen kiinnostaa. Ja varmasti kiinnostaa Slineyn tarinakin. Ainakin lennonjohtajat muistavat esimiehensä, sillä paikalla olleen suomalaisen lentokapteenin mukaan yksikään Slineytä kuljettava lentokone ei Yhdysvalloissa kauan rullausjonossa vanhene, oli jono sitten kuinka pitkä tahansa.

Ilmoita asiavirheestä