On sunnuntai, 10. heinäkuuta Keravan ponien kenttäratsastuksen SM-kilpailussa.
Kello on 15.31, kun Iida Kaikkonen nousee Lassi-poninsa satulaan ja tähyää maastoesteradalle.
Edessä on viimeinen koitos. Rata, jolla on 16 hyppyä.
Takana ovat perjantain kouluratsastus- ja lauantain esteratsastuskokeet. Molemmat ovat sujuneet onnistuneesti.
"Kouluosuus jännitti, sillä poni ei oikein kulkenut edellisenä päivänä", kellolainen Kaikkonen muistelee.
Maastoradan alku on helppo. Tiellä on perusesteitä, ja muutama hauta. Ylämäen jälkeen seuraa hyppy alamäkeen.
"Se oli hankala, sillä hevonen ei nähnyt mihin se hyppää."
Silmät kiinni ja yli.
Radan puolivälissä parivaljakko selvitti tasamaalla esteet helposti eikä lammashaan sarjaeste tuottanut ongelmia. Seuraa toinen sarjaeste ja radan kaikkein kinkkisin kohta.
"Hyppy alas ja vielä alamäessä. Se oli ehdottomasti vaikeinta, mutta hyvin meni."
Vielä vesieste ja portti. Kaikkonen ja Lassi ovat maalissa ja ajanotto pysähtyy reilun kolmen minuutin kohdalle. Puoli minuuttia alle radan ihanneajan.
Kuluu kaksi tuntia, ennen kuin lopputulokset varmistuvat. Lopulta piina päättyy.
Kaikkonen on ensimmäinen pohjoissuomalainen ponien kenttäratsastuksen Suomen mestari.
Kisan kakkonen, vantaalainen Sara Hakala, jää Kaikkosesta yhdeksän pisteen päähän.
"Tiesin heti, että olin tehnyt historiaa. Jännitin vain,että alittiko aikamme ihannetuloksen. Eroa tuli lopulta niin paljon, että olisi ollut varaa mennä ihanneajan ylikin", Kaikkonen hymyilee.
Vuoden yhdessä kilpailut kaksikko on saanut palkintonsa.
Koko perhe tukena
Vaikka Kaikkonen kertaa kisapäivän tapahtumia tyynen rauhallisena, todellisuus oli tuona sunnuntai-iltapäivänä toinen. Nuori nainen tunnustaa, että maastorata pelotti enemmän kuin koskaan aiemmin. Lassi, oikealta nimeltään Golden Heart, aavisti, mitä on tulossa.
"Poni kävi kuumana. Se laski, että kun takana ovat koulukoe ja esteet, edessä on maastorata. Siitä ei koskaan tiedä, että roikaseeko se pystyyn ja peruuttaa parikymmentä metriä", Kaikkonen nauraa.
Menohalut johtuvat ratsastajattaren mukaan ponin perimästä.
"Se on risteytysponi, yksi neljäsosa täysveristä."
Täysverisen piirteet pääsevät valloilleen etenkin esteillä.
"Se on melko vauhdikas tapaus", Kaikkonen tuumaa.
Vauhdikas on koko Kaikkosen perhe. Iidan isosisko Emilia on ehdoton kouluratsastaja.
"Häntä ei saa hyppäämään millään", pikkusisko kuvailee.
"Minä taas olen este- ja kenttäratsastaja", Iida alleviivaa.
Virtaa ei näistä tytöistä puutu, sillä omien spesialiteettien lisäksi molemmat ohjastavat perheen hevosia raviradan kaviouralla.
Äiti kuljettaa tyttöjä ratsastuskilpailuihin, isä raveihin. Pikkuveli on hänkin ratsastusta kokeillut, mutta on päättänyt keskittyä poikien juttuihin.
Kellon kodin pihapiirin punaisesta tallista löytyy kuusi hevosta. Lassi-poni, kolme shetlanninponia, Emilian belgialainen kouluponi sekä viime vuonna Saksasta haettu kouluhevonen.
"On paljon helpompaa, kun koko perhe on mukana. Olisi tympeää, jos joutuisi harrastamaan yksin", Iida korostaa.
Ohjausta parhailta
Kellon yläasteen kahdeksasluokkalainen viettää kaiken vapaa-aikansa hevosten parissa. Talvella Kaikkonen ja Lassi harjoittelivat maneesissa perusratsastusta.
Heti, kun lumet sulivat, kaksikko säntäsi metsään kohottamaan niin hevosen kuin ratsastajan kuntoa. Kerran viikossa Kaikkonen suuntasi poninsa kanssa Madekoskelle Pinja Immosen estevalmennukseen.
Kovan puurtamisen jälkeen Suomen mestaruus maistuu.
"Teimme koko vuoden kovasti töitä, kävimme säännöllisesti valmennuksessa ja haimme kisoista varmuutta. Mestaruus tuntuu todella hyvältä", Kaikkonen makustelee.
Kaikkonen kuuluu maajoukkueeseen, jossa vinkkejä jakelee maamme menestyksekkäin kenttäratsastaja Piia Pantsu.
"Pantsu osaa luonnollisesti paljon. Hän on aivan omaa luokkaansa", Kaikkonen ihastelee.
Tällä kaudella maajoukkueen PM-kisat jäivät väliin, mutta Kaikkonen aikoo korjata asian ensi vuonna.
Ensi kaudella asiat ovat muutenkin eri tolalla.14-vuotiaalla Kaikkosella on kaksi vuotta jäljellä poniluokassa, mutta ensi vuonna hän aikoo ottaa ponin rinnalle hevosen.
"Jos siirtyy suoraan poniluokasta hevosiin, tulee takapakkia, sillä harppaus on todella suuri", Kaikkonen tietää.
Mutta ensin Kaikkosen täytyy saada kuluva kausi päätökseen. Edessä on vielä kisat Kalajoella elokuun lopussa, sekä syyskuussa hallimestaruuskisat Ypäjällä.
Todellinen sinetti kaudelle olisi pääsy Helsinki International Horse Show'n poniluokkaan lokakuussa.
"Sinne pääsee, jos pärjää eri kisoissa. En tiedä, olisiko se unelma, mutta hienoa se ainakin olisi", Kaikkonen huokaisee.
