Kirjailija, toimittaja Mauno Saari vertaa Esko Ahon hallitusta ja Suomen talvisodan aikaista hallitusta tosiinsa: kummassakin hyvin suppea piiri päätti maan asioista eikä kansalle voinut kertoa karua totuutta, koska se olisi joutunut paniikkiin.
"Pääministeri Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen tekivät tärkeät päätökset, kun Suomi oli 1991-1995 suistumassa poikkeustilaan. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto tuki kaksikkoa. Samoin talvisodan aikanakin Risto Ryti, Väinö Tanner ja J. K. Paasikivi päättivät, kun rauhaa vietiin eteenpäin", arvioi Saari keskiviikkona Helsingissä uusimman kirjansa Näkymätön käsi julkistamistilaisuudessa.
Kirjassa Iiro Viinanen nousee Suomen pelastajaksi. Valtiovarainministerinä hän joutui välillä lentämään kuin ohjus maailmalla hankkimassa Suomelle lainaa, jotta talous ei olisi romahtanut.
Koiviston roolia
ei voi vähätellä
Saari vakuuttaa, että teos ei ole kirja hänen ystävistään, sillä hän tapasi Viinasen ensimmäisen kerran, kun alkoi runsaat pari vuotta sitten työstämään kirjaansa.
"Ahon hallitus sai edelliseltä Harri Holkerin hallitukselta haaskan tai raadon ja sen Viinanen ja Aho hoitivat. Viinanen otti tehtävän niin tosissaan, että se vaikutti jopa hänen terveyteensä."
Saaren mukaan Aho ja Viinanen voidaan julistaa jossain määrin jopa sankareiksi, kun Suomen tilannetta tarkastellaan päivä päivältä vuosina 1991-1995. Kummallakin miehellä oli omassa puolueessaan kaatoremmi, joka kampituksillaan raivostutti erityisesti Viinasen. "Omat koirat purivat, minkä jaksoivat, luuhun saakka."
Presidentti Koiviston roolia ei Saaren mukaan voi vähätellä. Koivisto tuki hallitusta ja ajoi vakaan markan politiikkaa. "Koivisto tuki Ahoa ja piti Holkeria siiman päässä."
Ahon ja Viinasen yhteistyö onnistui, koska Viinasella ei ollut tarvetta poliittiseen karriääriin toisin kuin Aholla. Viinanen oli luonteeltaan insinööri ja Remontti-Reiska, joka lähti siitä, että sellaista asiaa ei olekaan, jota ei voida hoitaa.
Insinöörit kirjan
sankareina
Kirjan toinen päähenkilö on Kansallispankin viimeinen pääjohtaja, Outokummun toimitusjohtajan paikalta pankkimaailmaan houkuteltu Pertti Voutilainen. Myös hän on insinööri kuten Viinanen.
Voutilainen piti itseään aitona junttina ja jopa ylpeili sillä. Kirjasta selviää, että Voutilainen ei suinkaan ollut ensimmäinen ehdokas eroamaan pakotetun pääjohtajan Jaakko Lassilan paikalle. Nesteen pääjohtaja Jaakko Ihamuotila kieltäytyi kunniasta. Tukon pääjohtajan paikalta lähtemään joutunut Pentti Kivinen tarjoutui, mutta häntä ei huolittu. Lopulta Valmetin pääjohtaja Matti Kankaanpää keksi Voutilaisen.
"En oikein tiennyt mistään mitään KOP:ssa, vaikka olin pankin hallintoneuvostossa, tosin ulkokehällä. Kolmen kuukauden jälkeen huomasin, että olin iskenyt käteni sontaan", kirjaa Saari Voutilaisen mietteitä.
Lama aiheutti pankkikriisin
Saaren mukaan Suomessa ei ollut 1990-luvun alussa ensisijaisesti kysymys pankkikriisistä, vaan lamasta, joka aiheutti pankkikriisin.
"Poliittiset päättäjät olivat päätöksillään syventämässä Suomen lamaa, mutta maailma vei Suomea eikä Suomi maailmaa", hän arvioi.
Kirjan motto on: Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.
"Aho on kunniakkaalla sivuraiteella, Viinanen eläkkeellä. Kampittajista Ilkka Kanerva on eduskunnan varapuhemies ja Kimmo Sasi perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Keskustan kansanedustaja Kauko Juhantalo, valtakunnanoikeudessa tuomittu, on nyt puolustusvaliokunnan puheenjohtajana", selventää Saari mottoaan.
Kirjan käsikirjoituksen oikeellisuuden ovat tarkistaneet kaksi juristia, kolme insinööriä ja yksi psykiatri. Juristit ovat Jukka Kemppinen ja Christopher Wegelius. Insinööri ovat Iiro Viinanen, Tauno Matomäki ja Pertti Voutilainen. Psykiatri on Saaren puoliso Pirkko Turpeinen-Saari.