Kaksi virallista kieltä säilyy Suomessa eikä niiden osaaminen heikkene ainakaan merkittävästi, vaikka ylioppilastutkinnon ainoaksi pakolliseksi aineeksi tuleekin hallituksen esityksen mukaan vain äidinkieli. Selkein äänestysnumeroin hallituksessa hyväksytty esitys sai liitteekseen lausuman, jonka mukaan toisen kotimaisen kielen opiskelua tuetaan ja oppimateriaaleja sekä opetusmenetelmiä kehitetään.
Vastaan äänestäneet RKP:n kaksi ministeriä pysyvät hallituksessa. RKP ei sortunut samaan virheeseen kuin edellisellä vaalikaudella ydinvoiman lisärakentamista vastustaneet vihreät. RKP:ssä tiedetään, että hallituksesta on helpompi lähteä kuin sinne palata. Ja juuri hallituksessa puolue voi valvoa tehokkaimmin, että lausuman tavoitteet toteutuvat. RKP aikoo vastustaa esitystä myös eduskunnassa, vaikka tietääkin sen tulevan hyväksytyksi. Hallituksen pelisäännöt sallivat tämän.
Puolueen puheenjohtaja, ympäristöministeri Jan-Erik Enestam muistutti aiheellisesti, että päätös merkitsee myös ruotsinkielisten lukiolaisten vapautumista pakosta kirjoittaa suomen kieli. Toivoa sopii, että vapautuminen toisen kotimaisen pakollisesta ylioppilaskirjoituksesta ei vähennä, vaan lisää sen kirjoittamista. Niinikään olisi toivottavaa, että kielen opiskelun etuliitteeksi ei enää liitettäisi pakko-sanaa.
Aiemminkin ydinkysymys on tietysti ollut, kuinka tärkeäksi oppilas on arvioinut toisen kotimaisen. Opiskeluun on voitu panostaa vain sen verran, että on saatu rimaa hipoen hyväksytty arvosana. Niin menetellyt oppilas on tuhlannut voimavarojaan.
Kaksikielisyys on antanut suomalaisille edellytyksiä omaksua myös muita kieliä. Sellainen on luonnostaan arkaillen vierasmaalaisiin kontaktia ottaville ihmisille suuri etu. Lisäksi Suomen luontevin yhteydenpidon suunta on yhä muihin Pohjoismaihin. Siinä on edesauttanut roimasti se, että suurimmalle osalle suomalaisia ainakin ruotsin kielen perusteet ovat tuttuja.
Porkkana on useimmiten parempi apukeino kuin keppi. Niinpä hallituksen lausumaan sisältyvä maininta virkamiesten kielilisien mahdollisesta korotuksesta on toteutuessaan hyvä keino innostaa toisen kotimaisen kielen opiskeluun.
Ylioppilastutkinnon valinnaisuuden lisäämistä alettiin selvittää ponnekkaasti jo vuosikymmen sitten. Alkuvaiheessa ehdotettiin viiden aineen koostetta, joista yhden, myös äidinkielen, olisi halutessaan voinut jättää kirjoittamatta. Sellainen hullutus unohdettiin sentään pian. Kaikki uuden oppiminen pohjaa siihen, että hallitsee kunnolla omaa äidinkieltään.
paakirjoitus@kaleva.fi