Jos olisin suursijoittaja, siirtäisin nyt ison osan varoistani osakkeisiin, joiden takana on energian säästöön ja vaihtoehtoisiin energioihin panostavia yhtiöitä. Ilmeisen moni miljonääri on näin jo tehnytkin. Sen syvempää analyysiä päätöksen tueksi ei tarvitse kuin viime aikojen sähkölaskun, tankkauskuittien ja lehtien otsikoiden lukeminen. Energian säästöllä ja vaihtoehtoisilla tuotantomuodoilla on ilmiselvästi edessään valtaisat markkinat.
Tuottojen saanti näistä sijoituksista voi tosin kestää pitempään kuin Nokian osakkeista, mutta varmasti vähemmän aikaa kuin päätehakkuita odottavalla metsän istuttajalla.
On hämmentävää ajaa läpi Tanskan ja Saksan maan moottoriteitä pitkin, eikä vain siksi, että edelle painaa toinen toistaan leveärenkaisempia autoja. Suurempi ihmetyksen syy löytyy teiden varsilta: huima määrä valkoisia tuulivoimaloita, joita on pienissä ja suurissa rypäissä. Niitä on kymmeniä, satoja.
Tarkistus jälkeenpäin kertookin, että Saksa on maailman johtava tuulivoimavaltio. Sen sähköntuotannosta tehdään tuulivoimalla nyt neljä prosenttia. Suomen lukema on 0,2 prosenttia.
Maailmanlaajuisestikin ollaan alle yhdessä prosentissa, mutta tuulivoima on silti nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto. Alan markkinoiden arvo kasvaa vuodessa 30 prosentin vauhtia. Luultavasti alalla ehtii voittoja vuolemaan siksi piensijoittajakin, vaikka he perinteisesti ovatkin aina myöhässä.
Jos tahtoo pelastaa maailman ja saada hiukan paksumman lompakon, energiaa voi myös säästää. Tuoreessa Financial Times -lehdessä on italialaisen Eni-yhtiön toimitusjohtajan Paolo Scaronin valaiseva kirjoitus siitä, millaisiin tuloksiin säästämällä päästäisiin. Teksti on kiintoisa siksikin, että Eni on kansainvälinen öljy- ja kaasufirma, jonka kuvittelisi haluavan myydä tuotteitaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti.
Scaroni näkee suuren ristiriidan siinä, että samaan aikaan kun kuluttajat valittavat öljytuotteiden hintaa, he eivät tee juuri mitään, mikä voisi laskea öljyn kysyntää ja hintoja. Kasvavasta kysynnästä ja nousevista hinnoista syytetään yleensä Kiinaa, mutta Scaronin sormi osoittaa Eurooppaan ja etenkin Yhdysvaltoihin, jossa öljyn tuhlaus on omaa luokkaansa.
Scaronilla on monia kiinnostavia laskelmia. Otetaan yksi: jos rikkaissa maissa alettaisiin käyttää jo olemassa olevia pienikulutuksisia autoja ja Yhdysvalloissa omaksuttaisiin eurooppalaiset. standardit lämmitykseen ja ilmastointiin, öljyä säästyisi 15 miljoonaa barrelia päivässä. Se on viidennes maailman päivittäisestä kulutuksesta.
Muutoksen takaraja on jo asetettu. Scaroni muistuttaa, että nyt syntyvien nuortenparien lapset tulevat elämään maailmassa, jossa ei kuljeta eikä lämmitetä hiilivetypohjaisilla tuotteilla.
Toivottavasti noiden lasten lapset vielä pääsevät joillain peleillä katsomaan isovanhempiaan.