Yksi asia on varma. Kyllä nämä Huuskoset veljeksiksi tunnistaa. Antti, 30, ja Markku, 25, lentopalloilijoita molemmat. Pitkiä poikia, jo vain.
Mutta kumpi lie veljeksistä pidempi?
"Luulin olevani 194 senttiä, mutta olinkin Virpiniemen mittauksissa 195. Markku ei ole kuin 194 ja sitten ehkä puoli senttiä päälle. Minä olen pidempi", Antti Huuskonen määrittelee isoveljen oikeudella.
Pitkiä ja huumoritajuisia Lapin miehiä. Huuskoset syntyivät ja kasvoivat Ivalossa.
"Älä vain tee sitä virhettä, että olemme Inarista", Markku valistaa Inarin kunnan sisäisestä ajatusmaailmasta.
Veskoniemi on Inarinjärven rannalla sijaitseva pieni ja idyllinen kylä, jossa ei monta savua ole. Keskustaan eli kylille matkaa kertyy 20 kilometriä.
"Puolessa tunnissa pääsi mopolla kylille. Pienempänä syrjässä asuminen harmitti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli varmasti paras mahdollinen paikka kasvaa", Markku Huuskonen miettii.
Lapin susia
Eipä tiennyt veljesten äiti, mitä teki, kun osti 13-vuotiaalle Antille uudet verkkarit, sisäpelikengät ja lentopallon. Vaikka aloitusikä oli sangen myöhäinen, kasvoi pojasta useamman sadan liigaottelun ja mitalitason lentopalloilija.
"Tosin homma meinasi jäädä ensimmäiseen kertaan. No, kun en ollutkaan se kaikkein paras. En kehdannut äidin takia lopettaa. Hiljalleen aloin saada palloa lähtemään alaviistoon", Lapin Susien kasvatti virnistää.
Viisi vuotta nuorempi pikkuveli seurasi kintereillä. Hän pelasi jo nuorukaisena NaPa:n liigaringin mukana, mutta SM-tason jyrää hänestä ei ole tullut - eikä haluakaan siihen varsinaisesti ole ollut.
"Olin nuorena poikana NaPa:n mukana ja homma menetti makunsa. Lopetin muutamaksi vuodeksi kokonaan, kun muut asiat alkoivat olla tärkeämpiä."
Nyt, maaliskuussa 2008, Antti Huuskonen valmistautuu KempeLe:n kanssa liigan puolivälieriin ja Markku Huuskonen pelaa Ettan kanssa paikasta liigakarsintoihin.
"Olen tyytyväinen tähän. Saan pelata hyvässä porukassa, mutta minun ei tarvitse olla niin vakavissaan kuin liigassa. Pelaan, koska se on hauskaa", nuorempi Huuskonen selventää.
Viimeinen kevät
Antti Huuskonen puolestaan iskee kirjaimellisesti kuin viimeistä kevättä. Edessä on muutto perheen kanssa Espooseen. Hikinen pelipaita lentää tämän kauden jälkeen laitimmaisen kerran pesukoneeseen.
"Tarkoitukseni on lopettaa kilpaurheilu. Ehkä jatkossa voin viettää rauhallisen koti-illan. Tai lähteä viikonloppumatkalle Tallinnaan; se kuulostaa huippuluksukselta siihen verrattuna, että istuisi linja-auton kyydissä matkalla Pielavedelle", kahden pienen lapsen isä naurahtaa.
Päätös on vakaa ja mietitty, mutta Huuskonen jättää itselleen avaimet takaporttiin. Onhan ennenkin nähty keväällä lopettaneita lentopalloilijoita, jotka syksyllä kömpivät esiin koloistaan.
"Eihän minun pohjoisen miehenä pitänyt enää koskaan lähteä takaisin pääkaupunkiseudullekaan."
Jos Huuskosen takaportti pysyy kiinni, ovat liigakentät jatkossa yhtä persoonaa köyhempiä.
"Antti on pelikentällä nimen omaan persoona. Hän on räiskyvä kaveri, joka on toisaalta myös erittäin vaativa. Antti ei päästä itseään eikä muitakaan helpolla", Markku Huuskonen luonnehtii.
Ei se kuuluisa omena kuitenkaan kilometrien päähän ole pudonnut.
"Joskus kun katsoo Markun pelejä, niin miettii, että en kai minä tuolla tavalla tuuleta", Antti Huuskonen nauraa.