Kiasmassa tänään avattavaan Carnegie Art Award -näyttelyyn valikoitui mukaan kaksi Pohjois-Suomesta kotoisin olevaa taiteilijaa: Jussi Niva Pellosta ja Pertti Kekarainen Oulusta. Molemmat asuvat ja työskentelevät nykyisin Helsingissä.
Näyttelyyn osallistuvat 26 taiteilijaa on valinnut kuvataiteen asiantuntijoista koostuva seitsenhenkinen palkintolautakunta.
Jussi Nivalta on mukana kaksi maalausta: Twist, Yellow ja Still Stand (mirrored).
Maalaukset ovat Nivalle toiminnallisia paikkoja. Hän kuvaa niissä hetkellisiä, yht´äkkisiä tilanteita. "Yleensä ajatellaan, että maalaus on hyvin hidas, staattinen ja paikallaan oleva. Itse teen aivan päinvastaista: yritän maalauksissani määritellä ajallista kestoa."
Nivan maalauksissa maisemat ilmenevät erilaisten fyysisten tilanteiden kautta: heijastuksina, vääristyminä, häiriöinä.
"Maalaus on hirveän hyvä konkretisoimaan abstrakteja asioita, ja se kiinnostaa minua. Maalaus on yksinkertaisin, tyhjin ja paljastavin kuvallinen muoto."
Niva puhuu paljon fokuksesta, katseen tarkentumisesta hetkeksi tiettyyn paikkaan.
"Tuommoiset asiat kuin ajallisuus, tapahtuman kesto tai fokus ymmärretään paremmin kameran kautta. Tai näyttämötaiteessa. Minun käsitykseni maalauksesta vastaa aika paljon esitystä. Maalaus on minulle ihan selkeästi ajallinen tapahtuma."
Niva on taiteessaan määrätietoisesti käsitellyt taideteoksen katsomisen ja näkemisen problematiikkaa. Hän sanookin, että hänen aiheensa on pikemminkin katsojan asema suhteessa kuvaan kuin esimerkiksi maisema.
"Se ei vain toimi minun kohdallani, että löydän tai otan aiheen. Olen kiinnostunut visuaalisesta kielestä, ja tuon sen maalauksen pariin. Silloin sieltä tulee jotain konkreettista näkyviin. Maalaus on aikamoista alkemiaa."
Meitä ympäröivän visuaalisen kulttuurin kieltä hallitsee nopean leikkauksen estetiikka. Niva myöntää, että hän taiteilijana reagoi siihen.
"Maalauksellisuutta lainataan monessa välineessä: esimerkiksi mainoksissa ja valokuvissa. Mutta se toimii myös toisin päin. Adoptiota, lainausta, ilmiöiden ottamista tapahtuu myös maalauksen suuntaan. Tämmöinen vuoropuhelu on hirveän tärkeä asia."
Maalaus oli pitkään paitsiossa tai reservissä, kun video ja valokuva löivät läpi nykytaiteessa. Nyt ei oikeastaan mikään ole Nivan mielestä keskiössä.
"Keskiö on laajentunut reserviksi, joka mahdollistaa eri välineiden välisen kommunikatiivisen, kriittisen keskustelun."