Kymmenen syytä lukea lapselle. Ohitan tällaiset klikkaamaan houkuttelevat otsikot somessa 98-prosenttisesti, mutta nyt tuli katsottua linkin taakse. Ja onneksi tuli, sillä otsikon alta löytyi asiaa.
Kuuloalan verkosto- ja yhteistyöhanke Satakieliohjelman blogissa listataan hyviä perusteluja lukea lapselle. Useimmat ovat peruskauraa tässä yhteydessä kuten sanavaraston kasvattaminen, kieliopin kehittyminen, keskittymiskyvyn vahvistuminen sekä lapsen ja aikuisen yhteisen ajan tärkeys.
Listalla on kuitenkin kaksi kohtaa, jotka pelkästään riittävät perusteeksi tarttua iltasatukirjaan: mielenmalli ja yleissivistys.
Mielenmalli tai mielen teoria tarkoittaa psykologiassa kykyä ymmärtää, että toisen mieli – esimerkiksi ajatukset, uskomukset ja tunteet – ei ole sama kuin omassa päässä asuva mieli. Tämä ymmärrys ei muodostu kertarysäyksellä vaan pikkuhiljaa.
Kiinnostavinta tässä on se, että tutkimusten mukaan kielen kehittymisellä ja mielenmallin kehittymisellä on positiivinen yhteys. Mielen kasvaminen vaatii kieltä.
Tarinoiden kautta lapset oppivat, että ihmiset voivat ajatella keskenään eri tavalla. Eikä siinä vielä kaikki: eri mieltä olevat ihmiset voivat tulla keskenään toimeen, tehdä sopimuksia ja ennen kaikkea ymmärtää toistensa näkökantoja.
Lukemisen ja yleissivistyksen välinen yhteys lienee ilmeinen perustelemattakin. Sitä tuskin kuitenkaan voi korostaa liikaa.
Ja mitä monipuolisempaa luettavaa valitsee, sitä enemmän maailmankuva avartuu.
Kirjallisuus on myös tasa-arvoinen itsensä (ja lasten) sivistämisen muoto. Suomalainen kirjastolaitos takaa, että jos haluaa pitää yllä lapsille lukemisen kulttuuria, siihen on tarinoita tarjolla enemmän kuin kukaan jaksaa ääneen lukea.
Entä jos kirja ei kiinnosta? Saako lukea sarjakuvia, kysyy joku nyt. Saa lukea. Vaikka moni mieltää sarjakuvat supersankarihöpötykseksi, todellisuudessa sarjakuvahyllyssä on nykyään hyvin laaja kirjo kertomuksia ihmiselämän ihanuudesta ja kurjuudesta. Aivan yhtä laaja kuin proosahyllyssäkin.
Aivan kaikkea ei voi juuri lukemaan opettelevalle lapsille suositella, mutta yläasteikäisille auennevat jo aikuistenkin sarjakuvat.
Toisen ymmärtämisen ja yleissivistyksen tärkeys korostuvat näinä aikoina, kun netin vihasivustot yleistyvät ja postiluukustakin saattaa tipahtaa rasistisia painotuotteita pyytämättä.
Eikä netissä tarvitse edes hakeutua varsinaisille vihasivustoille: valheita ja ennakkoluuloja levitetään estoitta kaikkialla, minne kommentteja voi moderoimatta jättää. Moderoiduillekin sivuille on helppo kirjoittaa näennäisen asiallisia mutta totuuden päälaelleen kääntäviä argumentteja.
Tätä törkyä lukiessa on hyvä, jos osaa arvioida erilaisten väitteiden todenperäisyyttä ja motiiveja tai ainakin epäillä pöljimpiä. Ja miettiä, että ”mitä tuo ajattelee ja mihin pyrkii, kun noin väittää”.
Mielenmallin ja yleissivistyksen kehittyminen ovat tärkeitä ihmisen aikuistumisen palasia.
Blogikirjoitus oli ajassa kiinni, sillä vuosi 2015 on nimetty Kirjan vuodeksi. Kampanjan tarkoitus on edistää kirjan ja kirjallisuuden asemaa ja kirjojen lukemista.
Jokainen voi osallistua lukemalla – ääneen tai äänettömästi.
Taiteen monitoimimies Juha Hurme totesi vappupuheessaan: ”Jos typeryys raivoaa, perusta kirjasto.”
Siihen voisi lisätä, että perustamisen sijaan usein riittää, kun vierailet kirjastossa usein, luet paljon ja pohdit lukemaasi.
”Tarinoiden kautta lapset oppivat, että ihmiset voivat ajatella keskenään eri tavalla.”