Anneli Jäätteenmäen johdolla keskusta ja sosiaalidemokraatit sekä RKP muodostavat kahden suuren ja yhden pienen hallituksen. Punamultarunko on Suomen poliittisesta historiasta tuttu juttu. Silti suuret saavat ministereitä harvinaisen paljon.
Keskustan puheenjohtajasta Anneli Jäätteenmäestä tulee Suomen ensimmäinen naispääministeri. Sinällään luonteva sopu pääministerin nimestä löytyi kohtuullisen näppärästi, kun sosiaalidemokraatit huomasivat suurimman puolueen pitävän paikasta tiukasti kiinni. Juuri SDP julisti ennakolta, että vaaleissa ratkaistaan pääministerin nimi. Olisi ollut epäjohdonmukaista, jos he olisivat jälkikäteen ryhtyneet kovin tiukasti ajamaan toisenlaista linjaa. Puheenjohtaja Paavo Lipponen nostettiin esiin ennen muuta taktisista syistä, mutta varmaan myös siksi, että puolueessa haluttiin osoittaa hänelle arvostusta.
Kaksi miltei tasavahvaa suurta puoluetta saavat nyt hallitukseen poikkeuksellisen paljon ministereitä siitä yksinkertaisesta syystä, että kolmas osapuoli on pieni. Suuret kahmivat kahdeksan salkkua kumpikin. RKP:lle jää yksi. Sen parlamentaarinen voima, yhdeksän eduskuntapaikkaa, ei riitä enempään.
Keskustan pääministeriyden vastapainoksi demarit saavat kaksi muuta tärkeää paikkaa, valtiovarain- ja ulkoministerin tehtävät. Näin myös Paavo Lipponen pääsee halutessaan edelleen arvokkaaseen tehtävään. Jäätteenmäki kertoi esittäneensä Lipposelle toivomuksen hallitukseen osallistumisesta, mutta vastausta ei vielä kuulunut. Hallituksen vakaudelle olisi eduksi, jos sosiaalidemokraattien puheenjohtaja olisi mukana, ehkäpä valtiovarainministerinä.
RKP:stä ministeriksi on menossa puheenjohtaja Jan-Erik Enestam. Suomen hallitusten kestopuolue pääsee taas mukaan, kolmen paikan vaalitappiosta huolimatta. Hallitusta ei siksi voikaan sanoa voittajiksi kootuksi. RKP:n innokkuus oli jälleen niin suurta, että se ilmoitti ruotsinkielisten palvelujen säilyttämisen ainoaksi kynnyskysymyksekseen. Vihreät olisivat varmasti olleet sekä keskustalle että sosiaalidemokraateille hankalampi kumppani. Hallitus muodostettaisiin kuitenkin aidosti voittajista, jos Vihreä liitto olisi kelpuutettu mukaan.
Nyt toimitusministeristönä istuvassa Lipposen kakkoshallituksessa Pohjois-Suomella oli kohtuullinen kolmen ministerin edustus eli yksi sosiaalidemokraatti, yksi vasemmistoliittolainen ja yksi kokoomuslainen. Nyt on lupa odottaa kuitenkin vielä enemmän, kun pohjoisen mahtipuolue keskusta nousi hallituksen johtavaksi puolueeksi.
Erityisesti Pohjois-Pohjanmaan, keskustan suurimman piirin, kuuluui saada edustajansa ministeristöön. Piirijärjestön edustajat ilmaisivat vaalien jälkeen ilonsa kansanedustajiensa laadukkuudesta. Joukossa on siten varmasti myös ministeriainesta. Piirijärjestö pystyy epäilyksettä perustelemaan asian puolueensa johdolle. Ministereillä on aina omalle alueelleen painava symbolinen merkitys, vaikka heidän kuuluu tietysti toimia koko maan hyväksi asuinpaikasta riippumatta.
Keskustan varapuheenjohtajistoon kuuluva Kainuun Paula Lehtomäki on täydestä syystä mainittu ministeriehdokkaana. Hän kuuluu poliitikkoihin, joita voi ajatella useankin ministeriön johtoon. Myöskään Lappia ei saa jättää ministerittä. Neuvottelijoiden on syytä muistaa, että Lipposen kakkosessa on viime vaiheissa ollut Lapista kaksi ministeriä. Esimerkiksi Hannes Manninen sopisi hyvin vaikkapa kuntaministeriksi.