Moni kuvittelee tietävänsä, mistä Mona-Liisa Malvalehto on saanut nimensä.
"Pienenä pääsin sirkuksessa käymään areenalla. Pelle kysyi nimeäni ja huusi sitten, että ´Mona Lisahan on museossa!´"
Eikä hiihtäjä hymyile kainosti ja salaperäisesti, vaan koko hammasrivistöllään.
"Äiti juoksi nuorena viestejä SM-tasolla ja keksi nimen juoksija Mona-Liisa Pursiaisen mukaan", hän selittää.
Tytär peri kotoaan rakkauden urheiluun ja kokeili monenlaista. Lajivalinta kävi kuitenkin selväksi jo varhain.
"Olin sinnikko, joka piti kantaa sukset jalassa ladulta autoon", Malvalehto hymyilee.
"Rakastan hiihtoa", hän selittää silmät loistaen kisaviikonloppuun valmistautuvan Rukan kuhinassa.
"Se on se tunne, joka tulee kovien harjoitusten ja hyvien kisojen jälkeen. Tykkään harjoittelusta tosi paljon, ja onhan tämä monipuolinen laji koko kropalle."
Vastapainona harmonikka
Malvalehdon toinen rakkaus on musiikki.
"Se on se henkinen juttu. Mahtava tunne, kun saa hienoa musiikkia aikaan. Biisejä harjoittelemalla saa ahaa-elämyksiä."
Nuoren naisen tilillä on viisi harmonikansoiton Suomen mestaruutta ja Kultaisen Harmonikan voitto vuodelta 1999. Hiihdon ja Sibelius-Akatemian opintojen yhdistämisessä on syytäkin olla sinnikko.
"Suoritin syyskuussa kandin lopputyön soitosta. Soitin kesällä 3-5 tuntia päivässä hiihtoharjoitusten lisäksi", hän virnistää.
Sittemmin ei ole juuri tarvinnut koulua käydäkään.
"En ehdi kouluun kuin keväisin ja kesäisin. Muiden aineiden kanssa onkin hankalampaa, kun ne vaativat läsnäoloa."
Hiihto ja harmonikka toimivat myös vastapainoina toisilleen.
"On ihanaa tulla leiriltä kotiin ja istua harmonikan kanssa kaikessa rauhassa. Silloin en ajattele hiihtoa", Malvalehto sanoo.
"Tosin se ei toimi ihan yhtä hyvin toisinpäin. Minulla on rasittava tapa jatkaa soittamista, kun lähden juoksulenkille harmonikkaharjoituksen jälkeen."
Kun tuleva harmonikansoiton maisteri silloin tällöin ehtii soittokeikoille, hiihtoura otetaan puheeksi yleensä aina. Ladun varressa puhutaan harvemmin musiikista, vaikka joskus hiihtäjänaisten leireillä onkin nautittu korkean tason konserteista.
"Olenkin ajatellut, että hiihdän ensin nimeä ja alan keikkailla vasta sitten", Malvalehto hekottaa.
Sairastelut viimein kurissa
Kolminkertaiseksi nuorten maailmanmestariksi hiihtäneen Malvalehdon ura aikuisten sarjassa on vasta alkumetreillä.
"Tämä on neljäs vuosi naisissa ja olen sairastellut niistä kolme", hän sanoo sarkastisesti.
Hyvin alkaneen kauden takana onkin valmentajanvaihdoksen ja uudenlaisen treeninrytmityksen lisäksi myös keväinen nielurisaleikkaus.
"Toivon tästä suhteellisen tervettä talvea. Sapporon MM-kisoissa päämatkani on perinteisen sprintti, samoin Vancouverin olympialaisissa. Sprintti tuntuu kulkevan, vaikken olekaan siihen erityisesti keskittynyt. Sen pitemmälle en ole vielä miettinyt", hän hymyilee.
Maailmancupin ensimmäisessä sprintissä Düsseldorfissa Malvalehto oli kuudes.
"Vapaalla, huonommalla hiihtotavallani", hän ennakoi lauantaina Rukalla hiihdettävää perinteisen sprinttiä.
"Haen ehdottomasti A-finaalipaikkaa. Jos tämä olotila säilyy, hyvä tästä tulee. Alkukaudesta ei tietenkään niin tiedä muiden kunnosta."
Perheen yhteinen viikonloppu
Rukan maailmancupien avausviikonloppu saa Malvalehdon joka vuosi hyvälle tuulelle.
"Monta lajia samassa paikassa tuo isojen kisojen tunnelmaa. Näitä saisi olla enemmänkin."
Varsinkin, kun avomiehen saa samassa paketissa paikan päälle. Malvalehto hiihti ensimmäisen nuorten MM-kultansa viestistä Puolassa vuonna 2001. Samalta reissulta kainaloon jäi mäkihyppääjä Veli-Matti Lindström. Keväällä 2004 hiihtäjä muutti Rovaniemeltä mäkimiehen luo Lahteen.
"Alkuun oli vähän hankalaa, kun Vellu asui Nastolassa ja minä Rovaniemellä. Nyt sentään käydään pesemässä pyykit samassa osoitteessa", hän hymyilee.
"Pelotti, kotiutuisinko etelään ollenkaan, mutta olen sopeutunut älyttömän hyvin. Lahti on urheilukaupunki, jossa on hyvät mahdollisuudet harrastaa ja luonto lähellä."
Talven tullen etelän lumettomuus Malvalehdon takaisin kotikonnuille.
"Syksyllä alan kaivata Lappia ja lunta, vaikken tästä pimeydestä tykkääkään. Kesän hyttysiä ja viileitä ilmoja ei ole niin ikävä."