Sini-Sisko Kalajoen monologiesitys Mataleena Kahvila Ilonassa Oulussa perjantaina 25.4. klo 13.
Tuore teatteri-ilmaisun ohjaaja Sini-Sisko Kalajoki vannoi vielä teini-ikäisenä tanssin nimeen, mutta vähitellen näytteleminen alkoi tuntua luontevimmalta tavalta ilmaista itseään. Opintojen myötä myös ohjaaminen rupesi kiinnostamaan.
Hyvän mielen viikon ohjelmistoon kuuluvassa Mataleena-monologissaan Kalajoki on kokeillut siipiään, paitsi näyttelijänä ja ohjaajana, myös käsikirjoittajana.
"Työryhmä on ollut hyvin hallinnassa. Ei ole tarvinnut tapella aikatauluista eikä ole ollut taiteellisia ristiriitoja", Kalajoki naurahtaa.
"Haastavinta onkin ollut saada itsensä harjoittelemaan, kun ei ole ollut ketään ulkopuolista patistamassa."
Monitahoisesta työnkuvastaan huolimatta Kalajoki ei myönnä tunteneensa oloaan millään tavalla jakomieliseksi. Yksin työskennellessään hän on paiskinut kokonaisuuden eteen eikä ole ainakaan tietoisesti tarkastellut tekemisiään eri roolien näkökulmasta.
Silti ohjaaja-Kalajoki ja näyttelijä-Kalajoki katselevat maailmaa eri silmin.
Miksi haluat tehdä nimenomaan teatteria?
Ohjaaja: Tämä saattaa kuulostaa kuluneelta, mutta haluan kertoa tarinoita ja lihallistaa ne tarinat nimenomaan ihmisten kautta.
Näyttelijä: Nautin vuorovaikutuksesta sekä yleisön että näyttelijöiden kanssa. Näyttelijänä yhteisöllisyys, vuorovaikutus ja fyysisyys korostuvat.
Ketä esikuvia sinulla on?
O:Leea Klemola ja Kristian Smeds. Ehkä myös Juha Hurme, hän surffailee niin suvereenisti eri miljöissä tekemässä teatteria niin ammattilaisten kuin harrastajienkin kanssa.
N: Ihailen näyttelijöitä, jotka osaavat säilyttää tekemisessään tietynlaisen rosoisuuden ja epävarmuuden, ja jotka eivät ota työtään ja itseään turhan vakavasti. Uuden sukupolven näyttelijöistä tykkään Elina Knihtilästä, Tommi Korpelasta ja Martti Suosalosta.
Millainen olet työssäsi?
O: Olen intuitiivinen, vaativa, vähän epävarma, luova ja ehkä hieman sekava. Visioita ja näkemystä löytyy, mutta ei aina oikeita sanoja. Minulle ei ole vielä kehittynyt mitään tietynlaista metodia, mutta tykkään siitä, että tehdään paljon eikä puhuta niin hirveästi.
N: Heittäytyvä, vähän varovainen, kiltti, fyysinen ja itsekriittinen, mutta en turhan analyyttinen.
Millaista Mataleenaa on ollut tehdä?
O: Hyvin luontevaa. Tajuan ne kaikki suunnat ja pyrkimykset, joihin käsikirjoittaja on pyrkinyt. Oman tekstin tekeminen on mielenkiintoista mutta välillä myös hirveän turhauttavaa.
N: Teksti on ollut omaan suuhun sopivaa, joten sitä on ollut helppo ilmaista.
Millaisia projekteja sinulla on seuraavaksi?
O: Olen parhaillani dramatisoimassa erästä kirjaa näytelmäksi, työn on tarkoitus valmistua syksyksi. Sen lisäksi luen koko ajan näytelmiä ja yritän pitää itseni virkeänä.
N: Olen harrastuksenomaisesti mukana nukketeatteri Akseli Klonkissa, ja ensi syksyllä pyörin Kadonnut kaupunki -kuvioissa.