Kolumni

Kaksi por­ras­ta ki­vut­ta­va­na

Ei sen aivan näin pitänyt mennä. Ennen olympialaisia moni laski, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelit päättyvät 22. helmikuuta.

Ei sen aivan näin pitänyt mennä. Ennen olympialaisia moni laski, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelit päättyvät 22. helmikuuta.

Eivät päättyneet.

Kuusi peliä ja vain viisi päästettyä maalia, vain yksi hävitty erä. Suomen saldo on mykistävä.

On täysin perusteltua väittää, ettei Suomi ole koskaan pelannut arvoturnaushistoriassaan niin tasapainoisesti kuin Torinossa tähän asti.

Milloin murheita on aiheuttanut maalivahtipeli, milloin tehoton ylivoima, milloin mikäkin. Nyt kriittisiä ääniä ei kuulu. Suomi pelaa yksinkertaisen nautittavaa jääkiekkoa.

Hehkutuksen keskellä kannattaa muistaa nöyryys. Lillehammerin olympialaisissa 1994 Suomi pelasi 24 erää ja hävisi niistä vain yhden.

Se oli liikaa. Kanada voitti välieräottelun viimeisen 20-minuuttisen 3-1, koko ottelun 5-3 ja meni finaaliin.

Maajoukkueen runkopelaajat eivät ole maitopartaisia poikasia. Teppo Numminen täyttää heinäkuussa 38 vuotta. Myös Teemu Selänne (35), Jere Lehtinen (32), Ville Peltonen (32), Saku Koivu (31), Sami Salo (31) ja Kimmo Timonen (30) ovat ylittäneet 30 vuoden rajapyykin.

Kuten Nummisen ja Selänteen esimerkit todistavat, voi jääkiekkoa pelata huipputasolla vielä veteraani-iässä. Lommoposkinen Selänne on yhä - polvivaivoista toivuttuaan - yksi maailman liukkaimmista hyökkääjistä.

A-maajoukkueessa Anaheimin tähti ei ole koskaan voittanut mitään suurta.

Löytyykö leikekirjasta Torinon jälkeen kultainen sivu?

Syksyn 2004 maailmancupissa Suomi sijoittui toiseksi. Maailman parhaiden kiekkoilijoiden turnauksessa saavutus oli sensaatio, mutta maajoukkueen kapteeni Saku Koivu muisti myös asioiden toisen puolen.

"Toista tällaista tilaisuutta meidän ikäluokan pelaajat eivät ehkä koskaan saa", Koivu sanoi silloin.

Nyt tuo tilaisuus on käsillä. Maailman parhaat pelaajat pelaavat jälleen jääkiekkoturnausta, ja Leijonat on leikissä mukana.

Kivuttavana on kaksi porrasta, vain kaksi.

Kisojen direktoraatti arpoi Suomi-USA-ottelun alkamisaikaa vielä peliä edeltävänä iltana.

Viime kädessä pelijärjestyksen päättävät pohjoisamerikkalaiset tv-yhtiöt. Tätä on olympiahenki armon vuonna 2006.

Mutta kaukaloon tv-yhtiöiden valta ei ulotu. Torinossa jää on ollut Leijonien valtakuntaa.

USA jätti itsestään valjun kuvan - taas kerran. Mike Modanoa, Keith Tkachukia, Chris Cheliosia ja kumppaneita oli vaikea erottaa NHL-tähdiksi, jollaisiksi heidät Suomessa yhä lasketaan.

Kapteeni Chelios kääntyili isolla jäällä yhtä ketterästi kuin autolautta Itämerellä.

Modanon tehot olivat Torinossa 2+0 ja Tkachukin 0+0.

Hyvää kotimatkaa, pojat!