Vielä pari vuotta sitten he olivat Venäjän kaksi rikkainta. Kaksi nuorta, satumaisen äveriästä miestä, joiden tausta ja urakehitys muistuttivat kovasti toisiaan. Mihail Hodorkovski ja Roman Abramovits.
Nyt Hodorkovski kuluttaa päiviään rangaistusleiri JaG 14/10:ssä itäsiperialaisessa Krasnokamenskin kaupungissa Kiinan rajan lähellä. Abramovitsin tapaa varmimmin jalkapallojoukkue Chelsean katsomossa. Hän voi olla myös jossakin ylellisistä huviloistaan Brittein saarilla tai Moskovan edustalla, huvijahdillaan tai yksityisessä lentokoneessaan.
Venäjän superrikkaita kutsutaan oligarkeiksi. Nimityksellä viitataan siihen, että suuret omaisuudet ovat kasautuneet talousjärjestelmää vaihtaneessa maassa harvojen käsiin ja ettei rikkauksien keruutapa välttämättä kestä päivänvaloa.
Kun kommunismi Venäjällä murtui, tarttui joukko nuoria energisiä miehiä tilaisuuteen. Hodorkovski keräsi alkupääomansa tuomalla maahan tietokoneita. Abramovits valmisti muovileluja ja autonosia. Liikemiesuran alkuun pääsyssä auttoivat suhteet neuvostoaikojen viimeisten aikojen poliittisiin johtajiin. Hodorkovski oli itsekin 1980-luvun lopussa kommunistipuolueen nuorisoliikkeen Komsomolin johtajia.
Suuriin omaisuuksiin vikkelät venäläisliikemiehet pääsivät kuitenkin vasta kun Venäjäksi kutistunut maa alkoi yksityistää teollisuuttaan. Yksityistämiskupongit vaihtoivat kilvan omistajia ja voittajiksi jäivät ne, jotka sijoittivat mineraaleihin ja muihin luonnonvaroihin. Sekä Hodorkovski että Abramovits onnistuivat kaappaamaan isot siivut Venäjän öljyteollisuudesta. Siitä tuli tukeva kivijalka miesten yritysimperiumeille.
Suurten omaisuuksien kerääminen ei onnistunut 1990-luvun Venäjällä ilman likeistä suhdetta Kremlin vallanpitäjiin. Hodorkovski ja Abramovits olivat Jeltsinin perhetuttuja ja rahoittivat tämän presidentinvaalikampanjoita. Tiet erkanivat, kun presidentiksi tuli Vladimir Putin. Abramovits jatkoi uudenkin presidentin lähipiirissä, mutta Hodorkovski ryhtyi tukemaan avoimesti Venäjän oikeistoa.
Samalla tuli selväksi, missä kulkee Venäjän demokratian raja. Putinille uskollinen oligarkki valittiin ensin duumaan ja sitten kaukaisen siperialaisen Tsukotkan alueen kuvernööriksi. Siperiaan pääsi myös Hodorkovski mutta vähän eri tietä.
Venäläisten suuri enemmistö ei ole pitänyt äkkirikastuneita maanmiehiään rehellisinä liikemiehinä vaan pikemminkin varkaina. Vuosituhannen alussa Putin vaistosi kansalaisten tunnot luvaten panna ahneet veronkiertäjät lujille. Ensimmäisenä joutuivat tulilinjalla Mihail Hodorkovski ja hänen oikea kätensä öljy-yhtiö Jukosin johdossa, Platon Lebedev. Näytösoikeudenkäyntiä muistuttavan tapahtumasarjan jälkeen Hodorkovskille lätkäistiin kahdeksan vuotta vankeutta veronkierrosta ja petoksista.
Ulkopuolisten on mahdoton arvioida, millaisiin laittomuuksiin Hodorkovski ja muut Venäjän oligarkit ovat syyllistyneet. Sitä vastoin on selvää, että Venäjän valtaapitävien uhmaaminen tietää vaikeuksia. Ennen Hodorkovskia oli Abramovitsin oppi-isä Boris Berezovski joutunut Kremlin epäsuosioon. Berezovski ei kuitenkaan jäänyt Hodorkovskin tavoin odottamaan Venäjän erikoisjoukkojen iskua vaan siirsi omaisuutensa ja luunsa Brittein saarille.
Myös Abramovits on varmistanut tulevaisuutensa. Hän myi osuutensa öljy-yhtiö Sibneftistä valtiolliselle Gazpromille ja käyttää nyt rahojaan ja aikaansa pääasiassa Venäjän ulkopuolella.