Kolumni

Kaksi NHL-ot­te­lua riit­tää, kiitos

Kirjainyhdistelmä NHL on kaukaa katsottuna suuri ja kaunis - miksei myös tarunhohtoinen. Läheltä katsottuna mielikuva horjuu

Kirjainyhdistelmä NHL on kaukaa katsottuna suuri ja kaunis - miksei myös tarunhohtoinen. Läheltä katsottuna mielikuva horjuu

NHL on kolmatta vuotta peräkkäinen markkinoimassa tuotemerkkiään Euroopassa, ja maihinnousu Tukholmaan, Prahaan ja Helsinkiin on antanut tietyt suuntaviivat. Pohjois-Amerikka pysyköön edelleen NHL:n temmellyskenttänä, ja kaksi peliä Euroopassa per maa on maksimi.

Ehdottoman tärkeää on se, että Suomessa pelaavissa NHL-joukkueissa pelaa suomalaisia. Nyt tarjolla oli jättipotti, sillä sekä Minnesotassa että Carolinassa pelaa kolme suomalaista. Samaan pystyvät NHL:ssä vain Anaheim ja Calgary.

Kun Kärpät pelaa kotiareenallaan, yli 95 prosenttia katsojista kannattaa omiaan. Kun NHL esittäytyy Helsingissä, katsoja ei oikein tiedä, kummalla puolella pitäisi olla.

NHL:n äänekkäin areena on Chicagossa. Hiljaisin on Helsinki, eikä se ole katsojien syy.

Peli ei vain ole heidän omansa. Se ei tempaise mukaan, eikä synnytä suuria intohimoja.

Päinvastaiseksi asetelma muuttuu, jos Helsingissä olisi oma NHL-joukkue, mutta tämä visio ei toteudu missään tapauksessa lähimmän 10-15 vuoden sisällä.

New Yorkissa päämajaansa pitävä maailmanlaajuinen uutistoimisto AP on soluttautunut noin 300:een kaupunkiin, ja töitä tekee noin 2500 toimittajaa.

Yksi heistä eli Helsingissä majapaikkaansa pitävä toimittaja on ilmiselvästi torkkunut maantiedon tunnilla, sillä hän lanseeraa jutussaan Minnesotan suomalaiskolmikon Mikko Koivu-Antti Miettinen-Niklas Bäckström ruotsalaiseksi.

No, ei siinä mitään, sillä sattuu sitä suomalaisillekin. Vuonna 2000 Pietariin jääkiekon MM-kisoihin matkannut, kokenut ja maailmoja nähnyt oululaistoimittaja luuli alkuun olevansa Leningradissa, mutta lehteen asti päivitys ei sentään päässyt.