Arpa on heitetty: Viikonloppuna on Jari Sirviön vuoro istua kuskin pukille. Hannu Myllylä vetää ylleen mekaanikon haalarit.
"Kauden alussa katsoimme, kumpi aloittaa ratissa. Siitä on menty vuorotellen", Sirviö kertoo.
Kaksi miestä ja auto ei ole helpoin mahdollinen yhdistelmä. Ei varsinkaan, kun kisat ovat kortilla ja ajamisen halut ovat kovat. Jakoavaimia on kuitenkin toistaiseksi käytetty vain auton remonttiin, ajovuorojen jakoon ei ole tarvittu kättä pidempää.
"Moni on ihmetellyt, miten olemme pysyneet sovussa nämä pari vuotta. Ehkä se on vain sitä, kun on kaksi samanhenkistä ihmistä yhdessä", Myllylä sanoo.
Hän ei itse asiassa pane kovinkaan paljon pahakseen, vaikka tulevan viikonlopun kisaan sattuikin mekaanikkovuoro. Haalarihommat sopivat, vaikka Seinäjoen Vauhtiajot on Legends-luokan kesän kohokohta.
"Mekaanikkona on itse asiassa jännempää. Koskaan ei tiedä, missä kunnossa auto tulee radalta."
Maailman tappiin saakka kaksikko ei sentään aio vähiä ajovuoroja jakaa. Beastcar Racing Teamin suunnitelmissa oli jo tälle kesälle toisen auton hankkiminen. Muutokset siviilityön puolella panivat autohankinnan toistaiseksi jäihin.
Pettävä
ulkonäkö
Sirviö ja Myllylä, kolmikymppiset työkaverukset, pukkaavat hellän päättäväisesti puunatun kilpurinsa Sirviön autotallista aurinkoon hohtamaan. Torstaina aamupäivällä autoon on tehty viimeiset viritykset kisaa varten. Menopeli on valmis kisareissulle.
"Ilmanputsarit ja tulpat on vaihdettu, jarrut säädetty ja tietenkin vahattu auto siihen kuntoon, että sitä kehtaa esitellä", Myllylä sanoo.
Pikkaralassa pihamaalla hohtava auto on silmälle ilo. Oranssi väri, auton koko ja muoto nostavat väkisin hymyn suupieleen. Kun Sirviö vääntää malliksi moottorin käyntiin, viipyilevä virne kasvoilta häipyy - ja pihan koirat saavat hepulin.
Ääni on vakuuttava. Autossa on pientä vain kori.
"Siinä on Yamahan 1300-kuutioinen moottori ja tehoja virallisesti 120 hevosvoimaa, viritettynä sellaiset 150-160. Kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa ja huippunopeus 200 kilometriä tunnissa", Myllylä latelee.
Juuri nuo seikat, ulkonäkö ja ominaisuudet, saivat oululaiskaksikon toissa kesänä pahasti koukkuun. Koeajo kesällä 2004 oli viimeinen niitti. Kaksikko osti ajohommat jättäneeltä Jari Karvolalta auton pois ja perusti oman tallin.
"Voi sitä sanoa vaikka hurahtamiseksi."
Unelma rallista
ja katkennut jalka
Legends-luokka sopi oululaiskaksikolle kuin hillo lättylautaselle. Myllylälle rata-autoilu on vastaus unelmiin rallista. Sirviölle se on hyvä vaihtoehto moottorikelkkailulle.
"Lajinvaihto tuli vaimon kehotuksesta, kun kelkkahommissa katkesi jalka", Sirviö virnistää.
Legends-autolla ajaminen on moottoriurheiluksi varsin kohtuullisesti lompakolle käyvä harrastus. Maahantuojalta uuden auton saa jo noin 20 000 eurolla.
"Mutta kyllä tähän saa kaiken ylimääräisen rahan uppoamaan", Sirviö sanoo.
Eikä vapaa-ajan ongelmiakaan ole. Moottori ja alusta kaipaavat jatkuvaa rassaamista. Myllylä laskee, että viikonlopun muutamaa ajotuntia varten tehdään autotallissa vähintään pari viikkoa hommia.
"Talvella teimme autolle täydellisen huollon. Purimme koko vehkeen kappaleiksi ja panimme kasaan. Vanhoja osia ei jäänyt muuta kuin moottori ja runko. Siinä menivät viikonloput lokakuusta maaliskuuhun."
Auton laittaminen on oma kiehtova maailmansa, mutta ajamisen rinnalla se jää kakkoseksi heti kiihdytyksessä.
"Arki unohtuu, kun vetää kypärän päähän ja lyö turvavyöt kiinni", Myllylä herkistelee.
"Tai kun painaa pääsuoralla kahtasataa, ja kurvissa on betoniporsas edessä...", Sirviö täydentää.