Ylivieskan maakuntaviestijoukkueen voiteluteltassa kädet ja suut käyvät, kun viestiä on takana kolme osuutta.
"Richard Patrese ja Raimond Pahler", Risto Similä heittää voiteluun tarkoitettu silitysrauta kädessään.
Tä?
"Ne on noiden poikien lempinimet. Vai oliko se mäkihyppääjä Bochenhoff eikä Pahler?" maajoukkuehiihtäjä Tero Similän isä muistelee.
Risto Nikula, 43, vastaa itsensä ja isoveljensä Rainerin, 51, puolesta:
"Kunhan keksii. Ensimmäistä kertaa kuulen koko nimet", hän hymyilee.
Huumori kukkii suksivoiteen tuoksussa; Ylivieska on viestissä toisena, teltassa on lämmin ja miehet tuttuja toisilleen. Miksei kukkisi?
Risto Similällä on ollut aikaa keksiä etunimikaimalleen ja hänen veljelleen nimiä, sillä Nikulan veljekset ovat ylivieskalaisia hiihtoikoneita.
Vai ovatko?
"Aivan sama", Rainer hymyilee.
Veljesten vastaukset ovat lyhyitä, ytimekkäitä - ei turhaa jaarittelua. Kun kysytään, niin vastataan. Kun ei kysytä, hiihdetään.
"Eikö siinä jo ole?" Rainer viittaa siihen, että haastattelu saisi jo loppua.
Ei ihan vielä.
Rainer veteli Reisjärven Petäjämäellä uransa 35. maakuntaviestin ja Ristokin jo 27:nnen. Kumpikin on ollut kolme kertaa välissä poissa rivistä. Talonrakennus piti Rainerin poissa jopa kotiyleisön edestä vuonna 1984, jolloin Pedersöre aloitti ankkurinsa Johan Lindin voimin menestysputkensa.
Risto edusti Nikulan perhettä ja upeasti edustikin. Hän aloitti Ylivieskan viestinviejänä ja kiikutti kapulan 8 000 hengen edessä ensimmäisenä vaihtoon.
"Kyllähän se... olihan se hieno tunne. Missään ei ole ollut niin paljon katsojia kuin siellä."
Rainer Nikulan kirkkain muisto on vuodelta 1981 Kalajoelta: Himangan Heikki Torvi sai taipua ankkuriosuudella. Ylivieska oli toinen.
Suksilla
Islamabadiin
Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin tunnelma on maastohiihdon päävalmentajan Reijo Jylhän sanoin: ainutlaatuinen. Reisjärvellä 5 500 katsojaa, joista yli 4 000 maksanutta, puhalteli torviaan ja heilutteli jänisräikkiään.
"Ei maakuntaviesti ole sen kummempi kisa kuin muutkaan", Rainer tyrmää.
Hän vain menee - kuten veljensäkin - ja hiihtää. Vuodesta toiseen.
"Se on semmoinen elämäntapa. Takaraivossa jyskyttää, että pitää hiihtää. Talvet menee mukavasti tällä lailla", Rainer perustelee.
Parhaimpina vuosina Nikulan veljekset harjoittelivat 700 tuntia ja hiihtivät 4 500 kilometriä talvessa. Eli suksivat saman matkan kuin on Helsingistä Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin.
"Siihen on tottunut, että on kunnossa. Vaikea sitä on luovuttaakaan. Jos emme hiihtäisi, tekisimme jotain muuta, kuten pelaisimme jalkapalloa tai urheilukalastaisimme. Tämä on elämäntapa. Elämä olisi ilman hiihtoa köyhempää", Risto Nikula uskoo.
Veljekset asuvat äitinsä kanssa kotitaloaan Ylivieskan Niemelänkylällä. He treenaavat yhdessä. Maakuntaviestikarsinnoissa rakennusmies-Risto oli muurari-Raineria 20 sekuntia nopeampi. Tasoittaako ikähyvitys puntit?
"Ei sellaisia ole. Eihän tänäänkään kukaan kysynyt ladulla ikää kertaakaan, eihän?" Risto viskaa retorisen kysymyksen.
"Kaikki ovat aina samalla viivalla."
Nikulat ovat testanneet suksimerkkiä vaihtaneelle Tero Similälle menopelejä. Myös yhteiset treenilenkit ovat tuttuja.
"Eihän veljeksistä ole kuin hyvää sanottavaa. Paljon ovat minua auttaneet ja olleet nuorempana esikuvina", maajoukkuemies Similä sanoo.
Risto Nikula oli osuutensa seitsemänneksi nopein. Ylivieska I oli A-sarjan kuudes. Rainer Nikula oli avausosuutensa viidenneksi vikkelin. Ylivieska II oli B-sarjan yhdeksäs.
