Linda Laihorinne ja Jenni Niskala tulevat tapaamiseen hirveällä tohinalla. Joukkueen bussi oli myöhässä, Uimaliiton sponsori odottaa ja uudet uimapuvutkin pitäisi vielä saada. Uimareiden ympärillä valmentaja Tommi Pulkkinen häärää kuin viimeistä päivää.
"Hirveä hässäkkä", uimarit huokaavat.
Oululainen Laihorinne, 22, ja kemiläinen Niskala, 18, ovat kuin kaksi liisaa ihmemaassa. Arvokisojen ensikertalaisilla on EM-kisojen tohinassa ihmettelemistä.
"Eivätkä kisat ole edes vielä alkaneet", Niskala sanoo ja myöntää, että stressi kurkkii olkapään takaa. "Jännittää kaikki tämä. Uusia asioita on aika paljon."
"Jännittää omat kisasuoritukset, TV-kamerat ja kaikki", Laihorinne komppaa.
Torstaina aamupäivällä helpottaa. Stressi ja jännitys unohtuvat, kun sormenpäät koskettavat kisa-altaan vettä.
"Uinti on aina sama asia, oli kisa mikä tahansa", Niskala toteaa.
Niskalalle ylimääräistä härdelliä on aiheuttanut myös lajivalikoima: kemiläinen oli ilmoittavinaan itsensä kolmeen lajiin - 50, 100 ja 200 metrin selkäuintiin - mutta on listoilla vain kahdessa lajissa. 50 metriä puuttuu.
"Taitaa olla oma moka. Olin ehkä huolimaton, kun kirjoitin sähköpostia."
Isämaallinen alku kisoille
Ensimmäisen kerran Mäkelänrinteen uintikeskuksessa soitetaan kansallislauluja torstaina illalla. Suomen joukkue viritteli kisafiilistä Maamme-laululla jo keskiviikkona itsenäisyyspäivän tilaisuudessa. Tarjolla oli kakkua ja kannustuspuheita.
"Kiva juttu. Tuli isänmaallinen olo."
Laihorinne veikkaa, että saa pian kuulla Maamme-laulun pikauusintana. Hänen vahvin suomalaissuosikkinsa ykköspallille on Hanna-Maria Seppälä.
"Minä se en ainakaan ole", Laihorinne naurahtaa.
Palkintopallille ei ilmoittaudu Niskalakaan. Molemmat ovat reissussa ilman sijoitustavoitteita.
"Kaikki on hyvin, jos en ole ihan viimeinen", Niskala sanoo.
"Minä olen tyytyväinen, jos ajat ovat ok. Parilla matkalla pitäisi uida oma ennätys", Laihorinne määrittelee.
Liian nuori ja liian vanha
Pohjoisen uimaritytöillä on yhteinen ongelma: ikä. Laihorinne sanoo olevansa uimariksi liian vanha ja Niskala liian nuori.
"Yleensä he, jotka pärjäävät ovat nuorempia, melkein teinityttöjä", Laihorinne laskee.
"En minä enää haaveile mistään olympialaisista."
Niskala haaveilee, mutta ei tiedä tarkkaan, mistä. Peking 2008 tulee liian aikaisin ja Lontooseen 2012 on hurjan monta vuotta.
"En minä ole näitä hirveästi ajatellut. Olen täysillä mukana, ja harjoittelua on varaa tiukentaa. Eihän sitä koskaan tiedä."
Molemmille EM-kisoihin pääsy on kuitenkin iso etappi. Laihorinteelle kotikisat ovat olleet tavoite jo pitempään.
"Onhan tuo hienoa päästä edustamaan Suomea. Jospa joskus pääsisi uudestaan, niin voisi käyttää kokemuksen hyväkseen."
Niskala puolestaan tekee kemiläistä urheiluhistoriaa. Hän on kaupungin ensimmäinen arvokisauimari. "Niin minulle kerrottiin. Ihan kiva."