Tulvavesiin varautuminen on ollut suurten jokien suistossa asuville hollantilaisille tuttua jo satojen vuosien ajan.
Ilmastonmuutos ja voimakkaat myrskyt maailmalla ovat kuitenkin saaneet myös Hollannin vesihallinnon huolestumaan. Hollannin hallitus näkee nyt yhä ripeämmän vedenpinnan nousun elämän ja kuoleman kysymyksenä.
"Ekosysteemi on muuttunut ripeästi lyhyen ajan kuluessa. Kesät ovat kuivempia ja talvet kosteampia. Pohjanmerellä näkee jo, että vesi nousee nopeammin kuin ennen", vesiasiantuntija Hans W. Balfoort Hollannin liikenne- ja rakennusministeriöstä luettelee.
Hollannissa suurin ongelma on sademäärien lisääntyminen sekä merenpinnan nouseminen samalla, kun maan matalassa osassa maa painuu.
Hollannissa vesi tulee kahdelta suunnalta, Pohjanmereltä sekä Rein- ja Maas- ja Waaljoista.
Tulevien vuosien aikana vettä tulee niin paljon, että patojen vahvistaminen ei yksin riitä. Vedelle on tehtävä lisää tilaa esimerkiksi leventämällä ja syventämällä jokien uomia. Jopa Reinin alajuoksun muuttamista on väläytelty.
Nykysuojauksen pitäisi kestää myrsky, jollaisia esiintyy Hollannissa vain kerran 4 000 vuodessa. Mutta täyttä turvallisuutta ei voi koskaan tavoittaa.
Kaksi kolmesta hollantilaisesta asuu merenpinnan alapuolella, ja reilu neljäsosa maan pinta-alasta on vesirajan alla. Ilman valleja ja rakennettuja vesisulkuja vesi peittäisi 66 prosenttia Hollannista.
Maata kutsutaankin aiheellisesti suomen kielessä myös nimellä Alankomaat.
Varoitusjärjestelmä on jo
Suurkatastrofin jälkeisistä toimenpiteistä Hollannilla on kokemusta. Maan suurin vesiturma oli 1953, jolloin myrskyn nostama merivesi mursit padot. Suuri osa Zeelandista, Etelä-Hollannista ja Pohjois-Brabantista joutui tulvien valtaan. Tulvissa kuoli yli 1 800 ihmistä.
Hollanti reagoi tuhoon Deltaplan-suunnitelmalla, jossa investoitiin mittavasti patojen ja pengerrysten korottamiseen ja rakentamiseen.
Tällä hetkellä maalla on yli 3 000 kilometriä vettä torjuvaa rantavallia. Yli 55 prosenttia maasta on suojattu. Alueella asuu noin 16 miljoonaa ihmistä.
Hollannissa on myös otettu käyttöön erilaisia varoitusjärjestelmiä, jotka ilmoittavat radiossa ja internetissä vesirajan nousemisesta ja uhkaavista myrskytilanteista.
Verotus hyväksytään
Vedennousun uhkalla on Balfoortin mukaan Hollannissa myös demokratisoiva vaikutus. Varautuminen tulviin on liima, joka yhdistää vahvasti kaikkia hollantilaisia.
Vaikka ainutlaatuinen vedenhallintajärjestelmä tuntuu kaikkien hollantilaisten kukkarossa ja verotus nousee entisestään uusien hankkeiden myötä, maassa ollaan yleisesti tyytyväisiä siihen, että pahimpaan varaudutaan.
"Niin kauan kuin hollantilaiset hyväksyvät varotoimenpiteet yhä korkeampine valleineen, ei ole hätää. Vasta jos vesi nousee yli seitsemän metriä, maa on todellisissa vaikeuksissa", vesiongelman parissa runsaat kymmenen vuotta työskennellyt Balfoort sanoo.
Hänen mukaansa edellytys on, että Hollanti pysyy vastaisuudessakin vauraana hyvinvointiyhteiskuntana, jossa verovaroja suostutaan käyttämään yhteisesti veden torjuntaan.
EU ei ole ratkaisija
Balfoort sanoo olevansa optimisti, mutta 300 vuoden aikajänteellä on myös varauduttava äärimmäisiin ratkaisuihin. Evakuionnin ja massamuuton mahdollisuutta naapurimaihin Saksaan ja Belgiaan pohditaan.
Lähitulevaisuuden pahimmassa uhkakuvassa 10 000 neliökilometriä jäisi veden alle, mikä uhkaisi välittömästi kahta miljoonaa hollantilaista. Arvioiden mukaan ainakin 10 000 ihmistä menehtyisi ja katastrofi aiheuttaisi heti alkuun 125 miljoonan euron kustannukset. Jälleenrakennus vasta rahaa veisikin.
"Hollannin on ratkaistava vesikysymys yksin eikä esimerkiksi EU-tasolla. Yhdysvaltain malli, jossa vesihallintajärjestelmä toimii liittovaltiotasolla, on riskialtis", Hollannin mallia vastikään Yhdysvaltain kongressille esitellyt Balfoort pohtii.