Pääkirjoitus

Kaksi kieltä te­le­vi­sios­sa­kin

Yleisradio on jälleen säästöpaineiden keskellä. Noin 30 miljoonaa euroa on leikattava jostakin. Ensimmäisenä keskusteluun nousi heti ruotsinkielisen FST5-televisiokanavan kohtalo.

Yleisradio on jälleen säästöpaineiden keskellä. Noin 30 miljoonaa euroa on leikattava jostakin. Ensimmäisenä keskusteluun nousi heti ruotsinkielisen FST5-televisiokanavan kohtalo.

Ylen johto kiistää, että mitään päätöksiä vielä olisi tehty ja lupaa samalla, että ruotsinkielinen palvelu joka tapauksessa turvataan parhaana katseluaikana. FST5 on kanavien joukossa varsin uusi tulokas television digitalisoimisen myötä. Aiemmin ruotsinkieliset ohjelmat olivat pakettina lähinnä TV2:lla.

Mistä ja kuinka Yle sitten ikinä säästönsä päättää ottaa, syntynyt keskustelu on oireellinen tälle ajalle. Erityisesti internetin keskustelupalstoilta on kovin vaikea löytää ymmärrystä Suomen kaksikielisyyden periaatteelle ja kielellisen tasa-arvon soveltamiselle ylipäätään.

Perustuslain takaaman Suomen kaksikielisyyden ja etenkään sen käytännön sovellusten puolustamisen ei pidä jäädä vain ruotsinkielisen vähemmistön asiaksi. Yleisradion tilanteessa tarvitaan myös suomenkielisen puolen selkeitä muistutuksia siitä, että julkisen palvelun ideaan kuuluu riittävän ruotsinkielisen palvelun turvaaminen.

Oleellista siinä ei ole, jatkaako FST5 omalla kanavallaan vai ei. Ruotsinkielinen toiminta maksaa, ja säästöjä on haettava sieltä siinä missä muualtakin. Oleellista sen sijaan on, että Yleisradion sisällä täytyy kaikissa tapauksissa säilyä toimintakykyinen ruotsinkielinen yksikkö ja sen tuoma ohjelmatarjonta. Kaupalliset kanavat voivat hakea suurimpia katsojalukuja sieltä mistä haluavat, Yleisradio ei voi. Sen vastuulla on julkisen palvelun turvaaminen molemmilla kotimaisilla kielillä.