alusin ostaa kaupasta kaksi tölkkiä virvoitusjuomaa. Kuuden tölkin pakkaus maksoi 1,50 dollaria. Aiheutin kassalla toimivalle nuorelle naiselle ongelman. Hän otti taskulaskimen ja kävi vaativan laskutoimituksen kimppuun. Muutaman minuutin uurastuksen jälkeen hän sanoi: "3 dollaria ja 25 senttiä, olkaa hyvä."
Ilmoitin, että laskutoimitus kyllä meni hyvin, mutta tulos oli väärä. Hän ei ymmärtänyt, mitä tarkoitin ja näytti laskimen näytöltä saamaansa tulosta. Pienen neuvonpidon jälkeen hän kutsui paikalle esimiehensä, joka huolellisen ja pitkän harkinnan jälkeen sai laskimella hinnaksi 50 senttiä ja pääsimme kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.
Tämä tapahtui 20 vuotta sitten Floridassa. Tilanne voisi toistua nykyisin myös Suomessa, sillä tietokoneiden ja laskinten käyttö sekä matematiikan opiskelun ohentuminen nuorisoikäluokissa vähentävät laskutaitoa ja päättelykykyä.
1980-luvun puolivälissä päättäjät huolestuivat ensimmäisen kerran suomalaisten matemaattis-luonnontieteellisen sivistyksen tasosta ja sen kehitysnäkymistä. Asiaa pohtimaan asetettu komitea Anto Leikolan johdolla esitti lukuisia toimenpiteitä matematiikan ja luonnontieteiden tason kohottamiseksi.
Uudelleen valtiovalta kiinnitti ongelmaan huomiota 1990-luvun puolivälissä. Huoli sattui ICT-teollisuuden voimakkaaseen kasvuaikaan, jolloin matematiikan ja luonnontieteiden osaamisella nähtiin olevan yleissivistyksellisen tason kohottamisen lisäksi huomattavaa kansantaloudellista merkitystä. Pitihän IT-yritysten saada kasvuennusteidensa mukaiset määrät insinöörejä.
Tämä johti vuonna 1996 valtakunnallisten Luma-talkoiden käynnistämiseen. Samanaikaisesti tekniikan ja luonnontieteiden opiskelupaikkoja lisättiin runsaasti. Talkoot päätettiin vuoden 2002 lopussa. Talkoilla saatiin kiinnitetyksi runsaasti huomiota vallitsevaan ongelmaan, mutta tavoitteet ovat jääneet suurelta osin saavuttamatta.
Nyt olemme saaneet ihmetellä OECD:n laajan lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden vertailututkimuksen tuloksia. Suomen yhdeksäsluokkalaiset menestyivät erinomaisesti Pisa-tutkimuksessa. Suomi oli kärjessä erityisesti lukutaidossa, mutta myös matematiikassa ja luonnontieteissä. Tuloksesta kannattaa olla hyvillään eikä sitä tule vähätellä, mutta siitä ei myöskään pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että nyt matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen taso olisi Suomessa riittävän hyvä.
Matematiikan tehtäviin Pisa-tutkimukseen osallistuneet koululaiset käyttivät keskimäärin vain 20 minuuttia. Osa tehtävistä on julkaistu. Ne testaavat lähinnä luetun tekstin ymmärtämistä, mutta niillä on hyvin vähän tekemistä todellisten matemaattisten valmiuksien ja loogisen päättelykyvyn testaamisen kanssa. Sama pätee luonnontieteen kysymyksiin. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota useat Pisa-tehtäviä kommentoineet matemaatikot eri foorumeilla. Lisäksi Suomen koululaiset olivat neljänneksi vähiten kiinnostuneita matematiikasta, mikä näkyy selvästi lukion ainevalinnoissa.
Suomalaisten lukutaidon maailmanmestaruuden taustalla ovat korkeatasoinen perusopetus sekä televisiokanavilla esitetyt ulkomaiset ohjelmat, jotka ovat tekstitettyjä eivätkä omalle äidinkielelle jälkiäänitettyjä kuten useimmissa muissa maissa. Lapset katsovat televisiota useita tunteja viikoittain ja samalla heidän lukutaitonsa ja lukunopeutensa kehittyvät. Myös suomen kielen kirjoitus- ja äänneasun vastaavuus auttaa lukemaan oppimisessa. Lukutaitoa on Suomessa aina arvostettu.
Pisa-tutkimus kiistatta osoittaa, että suomalaisnuoret ovat hyviä lukemisessa ja lukemansa ymmärtämisessä, mutta parantamisen varaa olisi luetun tekstin analysoinnissa, mielipiteiden ja kritiikin muodostuksessa. Selvä parannuskeino tähän olisi matemaattisten taitojen nykyistä parempi hallinta, sillä matematiikka ei ole koneilla korvattavissa olevaa laskemista, vaan sen tehtävänä on kehittää loogista, erilaisia ratkaisuja etsivää ja niitä perustelemaan kykenevää ajattelua.
Matematiikan laajan oppimäärän kirjoittajien määrä ylioppilaskirjoituksissa yliopistojen opiskelupaikkoihin verrattuna on liian alhainen. Karkeasti arvioituna noin puolet yliopistojen opiskelupaikoista edellyttää matematiikan ja eksaktien luonnontieteiden perusteiden hallintaa.
Viime keväänä ylioppilastutkintoon osallistui 41 130 kokelasta, mikä on lähes 2 000 vähemmän kuin ennätysvuonna 2002. Matematiikan valinneiden osuus pysyi lähes samana kuin aikaisemminkin. 66 prosenttia kokelaista kirjoitti pitkän tai lyhyen matematiikan pakollisena tai ylimääräisenä. Pitkän matematiikan kirjoitti 12 500 kokelasta, joista kokeen oli pakollisena valinnut 44 prosenttia (48 prosenttia keväällä 2003). Pitkän matematiikan kirjoittaneista tytöistä vain 30 prosenttia kirjoitti sen pakollisena.
Vuosittain suuri osa uusista ylioppilaista, erityisesti tytöistä, sulkee itseltään opiskelumahdollisuuden yliopistoissa lukuisiin tieteenaloihin, koska he eivät ole kirjoittaneet matematiikkaa. Rima tekniikan ja eksaktien luonnontieteiden opiskelupaikan saamiseksi on jo laskenut liian alhaalle. Opiskelemaan pääsee liian heikoin pohjatiedoin ja liian alhaisella motivaatiolla. Vastaavasti esimerkiksi humanistisella ja kasvatustieteellisellä koulutusalalla opiskelupaikka avautuu vain pienelle osalle hakijoista.
Kun opetussuunnitelmia uusitaan ja opetusta kehitetään, tulee kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, että hyvän lopputuloksen takaavat vain hyvät ja motivoituneet opettajat ja oppilaat, ja että oikotietä matematiikan ja luonnontieteiden oppimiseen ei ole. Niitä voi oppia vain tekemällä lujasti töitä, mutta se kannattaa ja on palkitsevaa.