SM-liiga, 5. välieräottelu
Jokerit - Kärpät 0-2
(0-0, 0-1, 0-1)
Korvia vihlovat riemunkiljahdukset täyttivät Areenan vierasjoukkueen pukukopin, jossa ikionnelliset pelaajat päästivät tunteensa valloilleen.
Uskokaa tai älkää: Kärpät pelaa jääkiekon SM-finaalissa 2003.
Voittotahdit voitokkaasta välieräsarjasta olivat tuskin ehtineet laantua, kun ilmassa alkoi nopeasti leijua nostalgiset finaalitunnelmat vuosilta 1981 ja 1987.
Edessä on unelmafinaali Kärpät-Tappara. Yhteen iskevät runkosarjan kolmonen ja viitonen. Lepoaika jää minimaaliseksi, sillä ottelusarja alkaa jo torstaina Oulussa. Totaalisesti nöyryytetyt Jokerit ja HPK ratkaisevat liigapronssin kohtalon perjantaina Hämeenlinnassa.
Kärppien liigahistoriaan mahtuu tähän mennessä yksi kulta (1981) ja neljä pronssia (1980, 1984, 1985, 1986).
Mitali on siis varma, mutta onko se kultaa vai hopeaa, se ratkeaa viimeistään 10.4.
"Meidän projektimme on killutinta kaulaan. Kyllä sieltä jotain väriä nyt tuleekin", myhäili kärppävalmentaja Kari Heikkilä.
Tiistai-illan onnistuja oli tietenkin koko kärppäjoukkue, mutta sankareista juhlituimmiksi kohosivat Kärppien molemmat maalit sivaltanut tshekkihyökkääjä Petr Tenkrat sekä maalivahti Niklas Bäckström, joka piti pudotuspeleissä ensimmäistä kertaa maalinsa puhtaana.
"Olo on iloinen ja helpottunut, koska tässä viime aikoina on ollut väsymystä ja painetta. On tämä järkyttävän hyvä joukkue", julisti Niklas Bäckström, 25.
"Sydämellä ja tahdolla on menty eteenpäin. Olemme pelanneet 12 peliä 20 päivässä, joten tahti on ollut hirveä. No, pelaaminen on kuitenkin se hauskin homma tässä ammatissa", kertoi Bäckström, joka torjui tiistaina kaikkiaan 34 jokerilaukausta - kaksi kertaa enemmän kuin Kari Lehtonen kaukalon toisessa päässä.
Kärpät nousi liigafinaaliin äärimmäisen pahasta ahdingosta ja voitti vastustajiaan selkä seinää vastaan.
"Täytyy myöntää, että usko oli lujilla silloin, kun JYP johti 3-1, mutta tämä joukkue ei alistu. JYP-sarjassa totuimme kovaan pelirytmiin, josta varmasti oli hyötyä Jokereita vastaan", uumoili Bäckström, jolla on urallaan ennestään yksi liigahopea HIFK:ssa 1998.
"Niissä liigafinaaleissa olin luukkuvahti, sillä Tim Thomas pelasi kaikki pelit", Bäckström muisteli.
"Torstaina taitaa olla edessä uran ensimmäinen pelattu liigafinaali."
Avausmaalin merkitys nousi jälleen arvoonsa, kun Kari Lehtosen eteen unohdettu Petr Tenkrat vippasi kiekon sisään.
"Se oli pelin tärkein maali. Ajattelin, että siitä joukkue sai lisää voimia voittoa ajatellen", kommentoi Tenkrat.
"En edes tiedä, miten kiekko tuli eteeni, mutta siinä se sitten oli", myhäili 25-vuotias tshekki, joka syksyllä teki kaukalossa mitä tahtoi ja takoi 19 maalia, mutta kevätkaudella tehot murenivat olemattomaksi.
Miksi?
"En tiedä. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata. Jääkiekko on tällaista. Kun joukkue voittaa, myös maalinteko on helpompaa", Tenkrat pyöritteli.
"Yritin vain häiritä, ja hän teki virheen ja pääsin vapaasti tekopaikkaan", Tenkrat kelasi tilannetta, joka varmasti jakaa mielipiteet kahtia. Kotiyleisön mielestä Tenkrat olisi ansainnut jäähyn Järventien koukkaamisesta.
Olivatko nuo maalit urasi toistaiseksi tärkeimmät?
"Vastaan tuohon finaalien jälkeen", hymähti Tenkrat, joka on hakemassa SM-liigasta vauhtia NHL-uralleen. Jos hänen suunnitelmansa toteutuvat, mies kiekkoilee ensi kaudella Columbus Blue Jacketsissa yksisuuntaisella sopimuksella.
Historia toisti itseään varsin makealla tavalla, sillä myös kaksi vuotta sitten Kärpät valmisteli Areenalla sensaatioimaisen voiton. Tuolloin kysymyksessä oli viides ja ratkaiseva puolivälieräottelu, jossa runkosarjan voittaja Jokerit hävisi sarjanousija Kärpille 0-1. Sakari Palsola teki maalin, ja Markus Korhonen piti nollan.
Valmentajana oli tuolloinkin Kari Heikkilä, joka säilytti tyyneytensä valtavan toimittajajoukon keskellä. Jos Heikkilän sisällä myllersivät suuret tunteet, hän piti ne taitavasti piilossa.
"Minun tehtäväni on levittää rauhallisuutta, sillä joukkue on täynnä nuoria ja kokemattomia pelaajia, jotka ovat nousseet todella isoon rooliin", tuumi Heikkilä, joka jaksoi ylistää joukkueen huimaa potentiaalia.
"Tämä oli meiltä loistava peli. Jo viime ottelussa Oulussa havaitsin, että Jokerit väsyi loppua kohti ja sama näkyi nytkin. Alussa meillä oli vaikeaa, mutta kun kone lähti käyntiin, meillä ei ollut enää hätää", Heikkilä suitsutti.
Hän näki välieräsarjan voitonavaimet menneisyydestä - raastavasta puolivälieräsarjasta JYPiä vastaan.
"Silloin meitä koeteltiin ja testattiin, oli paineita, mutta vaikeudet yhdistivät tämän joukkueen. Nyt on aivan mahtava play off-fiilis."
Finaalisarjasta Tapparaa vastaan hänellä oli vasta kalpea aavistus.
"Kova lataus purkautuu nyt, joten uuden latauksen rakentaminen on varmasti kova juttu", myönsi Heikkilä, jolla on vahva tamperelaistausta.
"Siellä minun parhaat kaverini ovat. Taidanpa arvata, kumpaa he kannustavat, sillä suurin osa heistä on Ilves-lähtöisiä", Heikkilä virnisti.
Omalla aktiiviurallaan Heikkilällä on Ilveksestä kaksi liigapronssia.
Jokerien valmentaja Raimo Summanen puhisi hiljaa.
"Iso analyysi tässä ja nyt olisi tekopyhyyttä. Pelillisesti ylsimme samalle tasolle kuin aikaisemminkin, mutta jouduimme takaa-ajajaksi", Summanen virkkoi.
Kultakypärä Ville Peltonen oli vähäsanaista valmentajaa vieläkin hiljaisempi.
"Ei ole mitään selitettävää."