USA:n johtaman ryhmän tekemä ilmastosopimus heikentää mahdollisuuksia vastata yhdessä kasvihuoneilmiöön.
Kioton ilmastosopimus on saanut kilpailijan. Yhdysvallat, Kiina, Intia, Australia, Etelä-Korea ja Japani ilmoittivat torstaina omasta kumppanuudestaan, jonka avulla ne aikovat kamppailla ilmaston lämpenemistä vastaan.
Kysymyksessä on monella tavoin erikoinen sopimus, joka todennäköisimmin aiheuttaa poliittista vahinkoa eikä juurikaan auta vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Kioton sopimus valmisteltiin normaaliin tapaan avoimesti kansainvälisissä konferensseissa. Kuuden maan kumppanuudesta sen sijaan on neuvoteltu täysin salassa, eikä mitään tietoja tihkunut ulospäin ennen kuin päivää paria ennen asian julkistamista.
Tuo julkistaminen tapahtui Laosin pääkaupungissa Vientianessa muita asioita käsitelleen rutiininomaisen konferenssin yhteydessä. On vaikea löytää paikkoja, jotka olisivat vielä enemmän sivussa maailman normaaleista uutisvirroista.
Tämä kaikki on hyvin kyseenalaista toimintaa, mutta pimitystä voisi ehkä vielä katsoa läpi sormien, jos sopimus olisi todella tehokas. Sitä se ei tähän asti saatujen tietojen valossa kuitenkaan ole.
Mitään päästöjen vähennystavoitteita ei anneta, eikä sopimuksessa ole muutakaan sitovaa. Painopiste on uusien puhtaiden teknologioiden kehittelyssä. Mukana on niin tuulta ja aurinkoa kuin ydinvoimaa, vetyteknologiaa ja fuusioenergian kehittelyä. Kaikki entinen voi jatkaa kuin tähän asti.
Uudet teknologiat ovat ilman muuta välttämättömiä, mutta samaan aikaan vanhat teknologiat syytävät kasvihuonekaasuja taivaalle minkä ehtivät. Kioton sopimus edes yrittää puuttua tähän ongelmaan, eikä sekään vielä riitä todellisten tulosten aikaan saamiseksi.
Kioton sopimus on tehoton muun muassa siksi, ettei se sido lainkaan Kiinan ja Intian kaltaisia maita. On hyvin tiedetty, että jatkossa tarvitaan väistämättä uusia laajapohjaisia neuvotteluja.
Kiotosta ulos jättäytyneet Yhdysvallat ja Australia ovat nyt saaneet Aasian teollistuneet jätit mukaansa uuteen rintamaan. Siihen kuuluu myös Kioton sopimuksessa mukana oleva Japani. Jatkossa on siis tarjolla kaksi eri ryhmää: kumppanuus, joka ei sinänsä velvoita mihinkään tai työläs sopimusmekanismi pysyvien vähennysten saavuttamiseksi. Ei ole mikään ihme, jos nyt syntynyt ryhmä saa uusiakin jäseniä - olkoonkin, että sitä virallisesti sanotaan Kioton täydentäjäksi, ei sen kilpailijaksi.
Yhteinen maailmanlaajuinen toiminta on ilmastoasioissa tämän jälkeen yhä vaikeampaa. Kyseessä on uusi esimerkki Yhdysvaltain ulkopoliittisesta opista, jossa kerätään vaihtuvia liittoumia ja ohitetaan vakiintuneet kansainväliset kanavat.
Keskittyminen uusiin teknologioihin vastaa sitä, mitä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on aiemminkin puhunut. Myönteistä tilanteessa on se, että mukana olevat maat tunnustavat, että ilmaston lämpenemisen estämiseksi on tehtävä jotain. Nyt kyseessä oleva ryhmä tuottaa peräti 40 prosenttia maailman kasvihuonekaasujen päästöistä.
Loppujen lopuksi vain tulokset ratkaisevat. Jotta uudella ryhmällä olisi uskottavuutta, sen olisi nopeasti kyettävä osoittamaan, että tuloksia todella syntyy paremmin kuin Kioton sopimuksen kautta.
Siitä, millaisista asioista ilmastohäiriöissä on kyse, on saatu tuore esimerkki Intiasta. Sen kaupallinen keskus Mumbai on halvaantunut sateisiin, jotka ovat rankimmat Intian tunnetun historian aikana.