Samaan aikaan kun muualla asetutaan uudella vakavuudella taisteluun ilmaston muuttumista vastaan, presidentti Bush näyttää asettautuvan taisteluun Irania vastaan. Näillä molemmilla rintamilla hän saattaa saada vielä aikaan todella pahaa jälkeä.
Todellisuus on mielenkiintoinen käsite. Samaan aikaan kun yhdet tuntuvat havahtuvan siihen, toiset tuntuvat irtaantuvan siitä kokonaan ja lopullisesti. Uutiset viimeksi kuluneilta parilta viikolta riittävät todistamaan molempia ilmiöitä.
Niille, jotka uskovat järkevän ajattelun voimaan politiikassa, viime ajoilta löytyy rohkaiseva esimerkki ilmastonmuutoksessa. Se on noussut esille aivan eri mitassa kuin koskaan ennen. Päätöksentekijät toinen toisensa jälkeen listaavat toimenpiteitä ja suunnitelmia siitä, mitä pitäisi tehdä. Enää ei väitellä tavoitteen tarpeellisuudesta, vaan keinojen tehokkuudesta.
Näin tapahtuu joka puolella, olipa äänessä sitten Suomen elinkeinoelämä, vaaleihin valmistautuvat poliitikot, EU:n komissio, Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger tai jopa amerikkalainen autoteollisuus äskeisessä Detroitin autonäyttelyssä.
Tämä todistaa, että kansainvälinen yhteisö kykenee havahtumaan, kun ymmärtää olevansa jo lähellä viimeistä rajaa. Monet esteet tekojen tieltä ovat poistumassa. Kaikki viittaa siihen, että Yhdysvaltain seuraava presidentti, kuka sitten onkin, joka tapauksessa muuttaa maan ilmastolinjaa perusteellisesti. Eurooppa kiristää jo omia tavoitteitaan. Intian ja Kiinan johto tajuaa tilanteen. Vähäpäästöisen teknologian vallankumous voi olla hyvinkin lähellä.
Tämän vuoden aikana, alkaen helmikuussa, kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee tiedeyhteisön uusimmat arviot ilmaston muuttumisesta. Edelliset ovat kuuden vuoden takaa. On jo nyt selvää, että näiden raporttien myötä ilmastokeskustelu kiihtyy pian vielä uusille kierroksille.
Ovatko teot riittäviä ja ajoissa, sitä ei tiedetä, mutta ainakin herääminen on tapahtunut. Käsillä on vain yksi ylimääräinen mutta. Sillä on nimikin, mikäpä muukaan kuin vanha tuttu George W. Bush. Ei riitä, että hänen aikanaan Washingtonin ilmastopolitiikka on jumissa. Hän ehtii vielä kertaalleen vaarantaa maailmanrauhan.
Näyttää olleen turha toivo, että demokraattien kongressivaalivoiton jälkeen Bush olisi tyytynyt odottelemaan jäämistä historiaan Yhdysvaltain mahdollisesti kehnoimpana presidenttinä kautta aikojen. Ei toki sentään, sillä ei niin isoa virhettä, ettei vielä suurempaa ehtisi tehdä. Sotavalmistelut Irania vastaan näyttävät olevan uudessa ja hyvässä vauhdissa.
Bushin viimeviikkoinen Irak-puhe oli tosiasiassa Iran-puhe. Hän muun muassa ilmoitti uuden lentotukialuksen iskuryhmän ja Patriot -ohjustentorjuntaohjusten tulosta Persianlahden alueelle. Irakin kapinallisilla ei ole ohjuksia, joita pitäisi torjua. Iranilla on.
Saman tien amerikkalaisjoukot ratsasivat iranilaisen konsulaatin Irakissa ja pidättivät sieltä työntekijät. Yhdysvaltain johdon puheet Iranista ovat hetkessä koventuneet, ja nyt niissä on uusi kulma: Irania syytetään sekaantumisesta Irakin asioihin.
Enää puuttuvat jonkinlaiset Mainilan laukaukset, joista syyllisyys voitaisiin lykätä Iranin harteille. Olisi nimittäin jonkinlainen kynnys aloittaa ilmaiskut suoraan Iranin alueelle. Asiaa helpottaa, jos vihollisuudet Iranin kanssa saataisiin ensin alkamaan Irakin sisäiseen tilanteeseen kytkettynä. Silloin ei tarvita kongressin hyväksyntää, jota nykyään olisi työläs saada.
Tämä kuvio on toki huomattu kongressissakin. Demokraatit ovat siellä huomauttaneet, että samaan tapaan Richard Nixonin hallinto aikanaan valehteli Vietnamin sodan laajentamisesta Kambodzaan.
Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on puolestaan juuri kyläillyt Etelä-Amerikassa uusien ystäviensä luona. Venezuelassa hän ja presidentti Hugo Chavez ilmoittivat uudesta rahastosta. Maat käyttävät miljardeja dollareita vapauttaakseen muita maita "Yhdysvaltain ylivallasta". Jotta surrealismi olisi täydellistä, Venezuela saa näitä rahoja myymällä öljyä Yhdysvalloille.
Iran on kaikkea muuta kuin puhdas pulmunen tässä tilanteessa, mutta mitä enemmän sitä uhataan, sitä tiukempi sen linja tietysti on. Kansainvälinen lehdistö on jälleen kirjavanaan pohdintoja siitä, onko isku Iraniin lähellä.
Yksi maa uhkailee, toinen maa muodostaa globaalia liittokuntaa uhkailijaa vastaan ja puhuu itsekin kummia. Jos jostain hyvä seuraa, ei ainakaan tästä.
Niin, edessä saattaa olla jopa vielä kiireellisempi haaste kuin ilmastonmuutoksen hallinta. Se on, kuinka päästä Bushin jäljellä olevan kauden yli ilman että hänen aikanaan synnytetty vahinko vielä moninkertaistetaan. Amerikan presidentin viikko sitten pitämä militaristinen ja synkkä puhe Irakista ansaitsee jäädä aikakirjoihin yhtenä Yhdysvaltain upean demokratian mustimmista hetkistä.
Meillä olisi muutakin tekemistä kuin pelätä, mitä tapahtuu seuraavaksi.
***
Venäläisissä junissa on aloitettu kokeilu, jossa voi ostaa joko mies- tai naispaikan. Tähän astihan maan rautatiet ovat muodostaneet jättimäisen sokkotreffiverkoston, kun matkat voivat kestää päiväkausia ja matkaseurana on voinut olla ihan kuka tahansa. Ajat muuttavat, mutta kunhan vaunujen samovaari vielä säilyy.