Helsinki Tämä on nähty aikaisemmin. Suomi luo hirveän määrän paikkoja ja onnistuu vain kerran, koska vastustajan maalivahti pelaa unelmaa.
Tällä kertaa onnistuja hyökkäyspäässä oli Janne Pesonen ja puolustuspäässä maalivahti Petri Vehanen.
”Ensin kiekko joten pomppasi lavan alta ja sitten sain käännettyä kiekon sisään”, Pesonen kelasi noin kolmesta metristä seisovin jaloin lähteneestä rystylaukausta.
Pesonen ei ollut huolissaan, vaikka Suomi on heiluttanut verkkoa vain kaksi kertaa kahdessa ottelussa.
”Laukauksia on hyvät määrät, mutta ei maaleja enempää. Jos tietäisi, mistä heikko viimeistelyprosentti johtuu, kyllä se resepti otettaisiin heti käyttöön. Mutta ehkä kysymys voisi olla vaikka suoraviivaisuuden lisäämisestä, ja tietenkin pitää muistaa, että maalivahdit ovat pelanneet hyvin”, hän analysoi.
Vuosina 2003–2009 Kärpissä hyökännyt ja neljää liigakultaa juhlinut Pesonen on hyökännyt molemmat ottelut yhdessä Jarkko Immosen ja Mikael Granlundin kanssa eli ketju on samassa kuosissa kuin vuosi sitten MM-Bratislavassa.
”Yhteistyö on mallikasta, mutta tietenkin parannettavaa löytyy.”
Onko kakkonen nyt ykkönen, koska edellisenkin ottelun ratkaisi kakkonen?
”No, jaa. Eiköhän se on niin, että joukkueessa on neljä hyvää ketjua”, Pesonen korosti.
Mitä löytyy kahden nollapelin taustalta?
”Viisi miestä puolustaa kovaa omaa maalia, ja viimeisinä lukkoina kaksi loistavaa maalivahtia.”
Areena pullisteli sunnuntaina iltapäivällä lähes täytenä.
”Tänään oli hyvä meininki. Toivottavasti vastaavaa kannustusta tulee vielä lisää.”
Valko-Venäjä-otteluun verrattuna suurin eroavaisuus oli siinä, että Slovakia pystyi tasapaiseen kenttäpeliin ja loi jopa enemmän tekopaikkoja kuin Suomi. Slovakia vei laukaukset maalia kohti 26–22.
Kapteeni Mikko Koivu johti Suomen nimivahvaa ykkösketjua energisesti ja aktiivisesti, mutta kuten todettua – täysin tehottomasti.
”Viittaan tässä nyt erääseen Teemu Selänteeseen, joka on aikoinaan sanonut, että ’niin kauan, kun luodaan paikkoja, ei ole syytä huoleen”, Koivu kommentoi.
”Kunhan tästä pelit kovenevat, ja maalihana aukeaa, sitä kautta tulevat mukaan lisääntynyt itseluottamus ja rentous. Sitten vain miehiä maalille ja irtokiekot sisään”, Koivu loi uskoa tulevaisuuteen.
Koivun rinnalla viilettivät tuttuun tapaan Jussi Jokinen ja Valtteri Filppula.
”Pelin kehittäminen on pitkä prosessi, mutta kyllä se tästä lähtee. Puolustuspeli on parasta, alivoimapeli toimii, mutta kylmä fakta on se, että ylivoimapeli ei vielä.”
Koivu myös muistutti hyvänä asiana, että Leijonilla on allaan kaksi nollapeliä.
”Ja niin kauan kuin voitetaan, se on hyvä juttu.”
Leijona-puolustuksen ns. nelosparissa luutivat tietenkin ex-kärpät Lasse Kukkonen ja Topi Jaakola, joiden iltapäivään ei mahtunut virheitä. Peliaikaa kertyi molemmille 12–13 minuuttia.
”Paikkoja on, mutta pitää olla kärsivällinen. Onneksi Pete maalissa piti nollan, koska vastustajallakin oli omat vaaralliset hetkensä.”
Slovakia yritti viimeisen 40 sekunnin aikana tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla, mutta Suomen puolustus kesti. Viimeisillä sekunneilla slovakkilegenda Miroslav Satan pisti poikittaissyötön maalialueen läpi, mutta kotiyleisön suureksi helpotukseksi kiekko lipui kaikkien lapojen ohi.
Päävalmentaja Jukka Jalonen piti kolmatta erää Suomen parhaana.
”Slovakia ei enää jaksanut samalla tempolla loppuun saakka. Sen intensiteetti laski selvästi.”
Suomi pelasi ottelun ns. retropaidoissa. Tällä kertaa malli oli otettu 24 vuoden takaa Calgaryn olympialaisista, missä Leijonat voittivat historiallisen hopean.
