Kolumni

Kakka kau­pun­ki

Pori on aika häävitön paikka. Siis ei häävi. On, meinaan, tullut siellä käydyksi joskus 70-luvulla. Muistaakseni siellä lirisee jokin puronen kaupungin läpi, komeasti nimeltään Kokemäenjoki. Siinä ei luultavasti ole edes kunnon kaloja, pelkkiä nahkiaisia vain, jotka viihtyvät moisessa liejussa.

Pori on aika häävitön paikka. Siis ei häävi. On, meinaan, tullut siellä käydyksi joskus 70-luvulla. Muistaakseni siellä lirisee jokin puronen kaupungin läpi, komeasti nimeltään Kokemäenjoki. Siinä ei luultavasti ole edes kunnon kaloja, pelkkiä nahkiaisia vain, jotka viihtyvät moisessa liejussa.

Suoraan sanoen aika kakka koko kaupunki. Kai se nyt kaupunki kumminkin on, en oikein muista, vai olisiko pelkkä Ulvilan sivukylä. Pori on perustettu jo paljon ennen virkeää ja nuorekasta Oulua, joten se on ikivanha ja aika rähjäinenkin - eihän mikään paikkakunta pysy freesinä ainakaan paljon yli 400 vuotta.

Joskus se on ollut rannikolla, muttei ole enää, kun ei edes meri siellä viihtynyt. Vetäytyi kauas pois jonnekin länteen, olisiko peräti Ruotsiin muuttanut. Jäljelle ei jäänyt paljon muuta kuin Mäntyluodon satama ja Yyterin hiekkaranta, jonne alkuasukkaat kerääntyvät viettämään juhannusta, kun eivät paremmastakaan tiedä.

Ei siinä mitään, kai Suomessa pitää tuollaisiakin paikkoja olla, kun kerran niitä on aikanaan perustettu. Ja onhan Porista tullutkin jotakin kulttuuriperintöömme, esimerkiksi porilaiset, joita voi ostaa kioskilta oikein pahan nälän yllättäessä aamuyöllä. Jotenkin kuvaavaa on, että porilaisista valahtavat aina sinapit kravatille - ehkäpä niitä sanotaankin porilaisiksi juuri sen takia, että siinä kaupungissa ei taida monella olla kravattia.

Ihmisporilaiset harrastavat pääelinkeinonaan jurottamista sekä pärekorien värkkäämistä Porin torin lairalla. Se on sitä sikäläistä huipputeknologiaa. Muuta hengenelämää seudulla ei juuri ole, ei esimerkiksi yliopistoa. Pori taitaa olla myös yksi niistä harvoista paikkakunnista Suomessa, jotka eivät pyri Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, toisin kuin esimerkiksi Oulu, Turku, Rovaniemi ja Mänttä.

Tosin Porissakin pidetään kesäisin ryyppyjuhlia, joita sanotaan Pori Jazzeiksi, koskapa siellä kuuluu esiintyvän jos jonkinlaisia pimputtajia. Eiväthän ne tietysti Seinäjoen tangomarkkinoille tai Oulun Kuusrokille vedä vertoja, mutta sallittakoon noidenkin kekkereiden pitäminen niille jotka sellaisesta tykkäävät.

Silloin, kun Pori Jazz ei ole käynnissä, sikäläiset muusikot pelaavat jalkapalloa samannimisessä seurassa. Muilta urheilusaavutuksiltaan Pori muistuttaa hieman Oulua sikäli, että sielläkin pelaa joukkue nimeltä Kärpät, joka on voittanut Suomen mestaruuden kolmena vuonna peräkkäin, kaukalopallossa.

Luulisi siis tällaisen hiljukaisen pikkukaupungin elämänmenon riittävän yksinkertaisille, mutta silti simppeleille satakuntalaisille, jotka ihmisinä ovat näihin saakka olleet ihan mukiinmenevää väkeä. Vaan eivät ole enää. Nykyajan elämänmeno ja kotkotukset ovat ehtineet sinne raukoille rajoille saakka, ja eiköhän ole sielläkin pitänyt ruveta harrastelemaan tappeluistaan ja huonoista ihmissuhteistaan tunnettua lajia, ikään kuin se kuuluisi minkä tahansa kaupunkipahasen etuoikeuksiin: jääkiekkoa! Osannevatko edes hävetä.