Työtiloja eri alojen taiteilijoille, näyttelyjen pitopaikka, kaupunkilaisten olohuone ja esiintymisareena tanssijoille on Kajaanin Taidetalo -yhdistyksen haave. Kaupunki tukee haavetta, tiloja on luvassa heti kun riittävän suuri ja sopiva paikka vapautuu keskustasta.
Kajaaniin on muuttanut lisää taiteilijoita ja käsityöläisiä, osa paluumuuttajina ja osa uusina kajaanilaisina. Ajatus taidetalosta, taiteilijoiden ja käsityöläisten yhteisöstä, on tämän vuoden aikana rönsynnyt kuin rikkaruoho, levinnyt taiteilijalta toiselle. Sitten perustettiin yhdistys, puheenjohtaja, tekstiilitaiteilija Nina Vana kertoo.
Yhdistyksessä on 24 jäsentä, muutama myös muualta Kainuusta. Työtilojen tarve yhdistää useimpia. Kuvanveistäjillä on omanlaisensa tilatoiveet, samoin tanssijoilla. Taideyhteisölle paras paikka on keskustassa, koska taloon halutaan kävijöitä oman väen lisäksi.
Kaupunki luvannut tilat
Taidetalon sijoittumisesta ei ole vielä päätöksiä. Kajaanin toimitilapäällikkö Esko Peittola ei halua luetella mahdollisia tiloja, ettei tilojen nykykäyttäjille aiheudu ylimääräistä hämminkiä. Kaupungin virkamiesjohto kuitenkin tukee taidetaloa ja tilat järjestetään.
Kajaanin kaksi lukiota yhdistyvät ensi vuonna entisen kauppaoppilaitoksen tiloihin ja tyhjää tilaa jää Linnan lukioon ja Lyseoon. Koulutilat sopivat taidetaloksi sellaisinaan, on tilavia luokkia, jumppasaleja ja huoneet käytävien varrella. Vanha kirjastokin lienee vapautumassa, kun Kuvataidekoulu muuttaa, mutta 1800-luvun puutalo on pieni ja huoneet sijaitsevat hankalasti peräkkäin.
Taidetalo-yhdistys on käynyt myös Teppanan terveysaseman vapautuneita tiloja katsomassa, mutta paikka on pieni eikä sovi tanssille. Kansanpirtin tiloja on katsastettu mahdollisena näyttelypaikkana jo tänä kesänä.
Iso teollisuushalli ei sovellu taidetaloksi, koska sellainen vaatisi mittavia remontteja työtilojen saamiseksi, eikä teollisuustilaa ole keskustassa vapaana. Petäisenniskan teollisuusalue on liian kaukana jalankulkijoiden pistäytyä.
Fiskarsiin tutustumaan
Taidetalo-yhdistys aikoo tutustua Suomessa toimiviin taideyhteisöihin. Opintomatkoja on suunnitteilla Fiskarsiin ja Helsingin Kaapelitehtaalle.
Kajaanin taidetalosta halutaan jotain Fiskarsin tapaista pikemminkin kuin Oulun Pikisaaren tyyppistä taiteilijoiden asuin- ja työaluetta. Taidetalosta tulee paikka, jonne yksin työskentelevät taiteilijat ja käsityöläiset menevät päiväksi töihin. Jokainen vuokraa tarvitsemansa tilan taidetalosta itse.
Synergiaedutkin houkuttavat. Tekstiilitaiteilija ja pukusuunnittelija voivat tarvita valokuvaajaa tai mainosgraafikkoa, ja taidetalossa ammattilaiset löytyisivät saman käytävän varrelta.
Tila on tärkeä, mutta Kajaanin taidetalossa arvokkainta on yhdistysläisten mielestä henkinen sisältö. Yhteisönä yksittäiset taiteilijat ovat enemmän, ja sen kautta tekijät saavat enemmän tunnettavuutta kuin yksin pakertaen, valokuvaaja Reijo Haukia arvelee.
Taidetaloon toivotaan kaupunkilaisia käymään, siksi kulttuurikahvila kuuluu taloon. Näyttelytilalle on kysyntää, sillä nyt kirjaston näyttelyvuoroa joutuu jonottamaan vuoden, jopa kaksi. Taidekirjastoakin on taloon kaavailtu.
Vihreä talo oli joskus
Kajaanin kulttuurielämä on 2000-luvun alussa virkistynyt näkyvästi, tai elpynyt Ruususen unesta. Teatteri Kristian Smedsin johdolla panostaa kärjessä, ja kaupunki satsaa teatteriin. Taidetalo-yhdistyksen jäsenilläkin on kytköksiä teatteriin joko omien tai puolison töiden kautta.
Taidetaloa on ajettu ennenkin. Seminaarin vanhan puutarhan lähellä oli vihreä puutalo, jota taidepiirit havittelivat. Se purettiin heti, kun pyrkimys tuli tietoon.
Esko Peittola kertoo syyn: vihreän talon antaminen taidetaloksi olisi tiennyt katastrofia Kajaanin kulttuurille, sillä kaikki taiteilijat olisivat kuolleet homeeseen. Talo ostettiin kaupungille tontin takia. Itse rakennus oli talvella kylmä ja muulloin homeessa.
Veistoksia ilman työtilaa
Kuvanveistäjä Niina Kestilä muutti Kajaaniin asumaan, mutta työtilaa ei vielä ole. Hän toivoo pääsevänsä taidetaloon. Ihanne olisi maan tasassa oleva lattiakaivollinen tila. Vaatimattomampikin kelpaa.
Nyt Kestilä työskentelee kotonaan. Isoja veistoksia ei voi tehdä, vaan pitää keskittyä pienveistoksiin. Pienistä paloista syntyy myös kokonaisuuksia.
Niina Kestilän mielestä taiteilijan ei tarvitse asua kasvukeskuksissa. Riittää, että vie valmiita töitään näytteille.
"Ei ole pakko itse sijaita tietyssä paikassa. Haluan asua täällä. Puhelin ja sähköposti toimivat."
Helsinki-keskeisyyttä vastustaa myös tanssitaiteilija Kirsi Saastamoinen. Hänen mielestään Kajaanissa on enemmän ilmaa ja avarammat työmahdollisuudet kuin Helsingissä. Pääkaupungissa on paljon työttömiä tanssijoita tarjoilijoina.