Kajaani velkaantuu vauhdikkaasti. Ensi vuonna otettavasta yli 10 miljoonan euron lisälainasta huolimatta rahoitusvaje on niin suuri, että rankat säästöt ovat sille ainoa vaihtoehto. Siitä huolimatta laadukkaaksi tiedetyn teatterin sulkemisuhka puoleksi vuodeksi hätkähdytti teatteritaiteen ystäviä kautta Suomen. Siitä on keskusteltu eduskunnan suurta salia myöten.
Lainalla katetaan Kajaanin tämän vuoden budjetista 11 miljoonaa euroa. Edellisvuonna luottoa otettiin 12 miljoonaa. Lisävelkaantumista olisi voitu vähentää ja säästötarpeet olisivat lievemmät, jos valtuusto olisi korottanut veroprosenttia nykyisestä 18,75:sta. Korotus kaatui valtuustossa täpärästi, kolmen äänen erolla. Korotuksen hylkäystä ehdotti Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä, läänin taidetoimikunnan puheenjohtaja Vesa Kaikkonen (vas.). On hyvä yrittää hillitä verojen nousua, mutta tarvittaessa päättäjien pitää osata tunnustaa myös tosiasiat.
Yhteensä karsintaa on tehtävä neljän miljoonan euron verran. Säästökuurille joutuvat kaupungin kaikki toiminnot, mutta lakisääteiset tehtävät on pakko hoitaa. Sivistystoimelle talousarviossa varattiin 41,2 miljoonaa euroa. Säästöistä sen osalle lankeaa 2,3 miljoonaa euroa. Varhaiskasvatus, päiväkotien ja ala-asteen koulujen työ, täytyy pitää käynnissä.
Teatterin ohella muutkin vapaa-aikaan liittyvät kulttuurilaitokset joutuvat karsimaan menojaan, mutta ne selviävät säätöliekillä kituenkin helpommin kuin teatteri. Teatterista voi sen sijaan häipyä osaava henkilöstö muille maille, jos toiminta lähes pysähtyy.
Syytä ahdingolle on etsitty myös uudesta Kainuun hallintomallista. Kajaani onkin maakuntahallinnon nettomaksaja, mutta sen laskennallinen osuus ylittyy vain 0,5 miljoonalla eurolla. Vaikka maakuntahallintoa ei olisi, kaupunki joutuisi kiristämään vyötään äärimmilleen. Kajaani on selkeästi maakuntahallinnon keskuspaikka, joten sen asema vahvistuu, kun Kainuun malli vakiintuu.
Tietynlaisen asennevirheen maakuntahallinto näyttää tosin jo aiheuttaneen: yksikään Kainuun kunta ei hevin nosta veroäyriään. Korotuksen arvioidaan nimittäin koituvan maakunnan eikä oman kunnan hyväksi. Jos tällainen ajattelutapa jää elämään, maakuntahallinto ajautuu suuriin vaikeuksiin.
Helsingistäkään ei tule apua. Kajaani anoi valtion kriisikunnille varaamaa avustusta kesällä, mutta päättäjät eivät pitäneet sen taloushuolia kriisinä. Anomus on mahdollista uudistaa aikaisintaan ensi kesänä.
paakirjoitus@kaleva.fi