Kävipä Kärpille liigan loppupeleissä miten tahansa, Pohjois-Suomi ei tänä talvena jää jääkiekon mestaruusjuhlia vaille. Kajaanissa keräännytään huomenna lauantaina Raatihuoneentorille riemuitsemaan Hokin voitosta Mestiksessä. Kainuussa on tehty suomeksi sanottuna ihmeitä. Vasta vuodesta 2002 Mestiksessä ollut joukkue selätti Kai Suikkasen johdolla kaikki ennakkosuosikit ja isompansa. Voitto on mannaa paikalliselle itsetunnolle.
Normaalin logiikan mukaista olisi, että tältä paalupaikalta lähdettäisiin seuraavaksi karsimaan kohti SM-liigaa. Nyt niin ei käy, koska jääkiekkoliitto ja SM-liiga noudattavat asiassa jotain muuta kuin urheilun logiikkaa. Mestiksen loppuottelut hävinneelle Mikkelin Jukureille luvattiin jo viikko sitten varma karsintapaikka, voittipa se Hokin tai ei.
Näin sitten nähdään liigapaikasta savolainen kaksintaistelu KalPa-Jukurit samaan aikaan, kun Mestiksen voittaja juhlii Kajaanissa. Taustalla tietysti on se tosiasia, ettei Hokki liigaan edes halunnut, eikä Kajaanissa liigaseuran toimintaan ole nykyisellään edellytyksiä. Ei ole isoja sponsoreita eikä kunnon jäähallia.
Tehdyn päätöksen voi järjellä ymmärtää, mutta ei tunteella, ja urheilussa tunteet ovat tärkeitä. Niiden voimalla Hokkikin ihmeensä teki. Kaikissa tapauksissa kohtuus olisi, että Hokin laariin sataisi edes jotain voitosta. Jos Jukurit onnistuu pääsemään SM-liigaan asti, ei Hokille jää muruakaan Mestiksen 250 000 euron "voittopalkkiosta". Jos Jukurit häviää, Hokki saa puolet.
Jakoperustetta on vaikea pitää oikeutena ja kohtuutena. Pitäähän voitosta edes palkkio saada.