Kainuun yhdeksästoista Jazzkevät vietettiin aurinkoisessa, joskin viileähkössä kevätsäässä.
Sunnuntaina päättynyt tapahtuma keräsi järjestäjien odottamat 2 500 maksanutta kävijää. Lisäksi erilaisissa sponsoritapahtumissa yleisöä liikkui 1 000, ilmaistapahtumissa, turuilla, toreilla, lentokentällä sekä marketeissa jazzia tehtiin tutummaksi tuhansille ihmisille. Jazzia ja jauhelihaa, joku ilkkui, viitaten takavuosien Jazzia ja jalokalaa -tapahtumaan.
Lehdistöpäällikkö Mikael Juntusen mukaan järjestäjät olivat tyytyväisiä tapahtumaan, niin taiteellisesti kuin taloudellisestikin.
Jazzkevät on aina pyrkinyt pitämään myös taiteilijansa tyytyväisinä, takavuosina tässä ei aina ole onnistuttu, nyt tilanne tuntuu olevan jälleen hallinnassa.
Järjestäjien osalta ensi kesän suunnitelmat 20-vuotisjuhlafestivaalia varten ovat vielä avoinna. Nykyinen sopimus Kajaanin kaupungin kanssa on katkolla, Superjymy Oy ja käytännön järjestelyistä huolehtiva Jazzrytmit ovat ilmaisseet halukkuutensa jatkaa.
Presidentillistä
Jazzteltassa lauantaina esiintyi ensimmäisenä Tasavallan Presidentti -yhtye alkuperäisessä kokoonpanossaan; Jukka Tolonen, Juhani Aaltonen, Vesa Aaltonen, Måns Grundström ja Frank Robson.
Kuinkas Pressa siellä sitten soitti? No hyvin, kuinkas muutenkaan. Teltan kehnot akustiset olot ja Juhani Aaltosen huilun ja saksofonin ajoittain alleen peittänyt kova volyymikään eivät onnistuneet tuhoamaan vaikutelmaa dynaamisesta, luovia musiikillisia ideoita tulivuoren lailla tulittavasta ryhmästä.
Tässä kohden yleensä kuuluisi haukkua miksaaja ja höpistä latteuksia nostalgiasta ja niin edelleen, mutta toteampahan vain, ettei nyt heiltäkään ihan kaikkea voi vaatia. Muodit ja tyylit tulevat ja menevät, luovuus pysyy. Panta rhei, kaikki virtaa, taisi jo Herakleitos sen sanoa.
Brasilian malliin
Kajanuksen yläsalissa tunnelman sähköisti ja jäyhää kainuulaisyleisöä laulatti Tania Maria ja Viva Brazil Quartet.
Maailmaa vuosikaudet kiertänyt ja nähnyt, moneen otteeseen palkittu brasilialainen pianisti ja laulaja toi Kajaaniin upean, johtajattarensa pienintäkin elettä hymysuin myötäilleet ranskalaisen basistin Marc Bertaux'n, sekä brasilialaiset lyömäsoittajat Luizaugusta Cavanin sekä Edmundo Magalhaes'n.
Kuultiin tuttua ja tuntematonta latinalaisjazzia, rytmin riemujuhlaa toki, mutta myös Tania Marian antaumuksellista ja persoonallista pianismia, taitavaa soinnunkäyttöä ja äänenkuljetusta. Hän kuljetti myös orkesteriaan ja yleisöä johtaen näitä kuin candomble-papitar konsanaan, kuukin kun sattui sopivasti olemaan sopivasti täysi.
Festariahkeroitsija
Festivaalissa urakoinut Leonid Shinkarenko Trio päätti riemukkaan illan liki täysin erilaisella ohjelmistolla kuin perjantai-iltana. Ken vielä jaksoi, sai kuulla hykerryttäviä, virtuoosimaisia ja kekseliäitä tulkintoja tutuista jazzstandardeista.
Ryhmän suvereenille iloittelulle sai nauraa vedet silmissä ja hetkessä vakavoitua kuuntelemaan Vytas Labutiksen virtuoottisia sopraano- ja alttosaksofoniosuuksia niin kuin rumpali Arvydas Jofen liki shamanistista laulua.
Basisti Leonid Shinkarenko ryhmineen osoitti oivallisesti kuinka midiä voidaan käyttää tukemaan musiikkia siten, että se jättää tilaa luovuudelle, rutiinit koneille, musiikki ihmisille.