Ennen valokuvaajilla oli aikaa myös harrastaa kuvaamista, ja he kuvasivat paljon maisemia ja kaupunkinäkymiä, muutakin kuin tilaustöitä. Onneksi, sillä nyt kuvat ovat arvokasta historiaa.
Kainuun museon näyttely Vuosisata valokuvina kertoo sekä 100-vuotiaan Kuvakeskus Hynnisen että kaupungin historiasta. Näyttelyyn on koottu läpileikkaus valokuvaamon töistä studiopotreteista uutiskuviin. Suurista vedoksista voi tutkia ajan kulua esimerkiksi kulkupelien mallien, naisten hameenhelmojen ja kengänkorkojen perusteella.
Nyt Kajaanin kolmanneksi vanhin yritys Kuvakeskus Hynninen perustettiin 16.11.1908. Ensimmäiset omistajat olivat Maria ja Olli Hynninen. Valokuvaamisen tietotaito on periytynyt yrityksessä.
Seuraava omistaja Erkki Suihko sai opin tädiltään Maria Hynniseltä, ja opetti nykyiset omistajat, Kari ja Risto Mäläskän. Liike on toiminut suunnilleen samalla paikalla Kauppakadulla koko satavuotisen historiansa.
Kainuun museo on tehnyt yhteistyötä Hynnisen kanssa pitkään. Valokuvaamo on lahjoittanut kuviaan museon kokoelmiin, esimerkiksi viime omistajanvaihdoksen yhteydessä 1992 museoon talletettiin runsaasti pihakuvia Kajaanin vanhoista taloista.
Sadan vuoden kuvaketju kertoo myös valokuvauksen tekniikasta. Näyttelyssä on vanhoja kameroita paljekoneesta kinokameroihin ja pokkareihin.
Hynnisen arkistoissa on alkuaikojen suuria lasinegatiiveja ja filminegatiiveja sekä digitaalisia kuvia. Negatiivikoon pieneneminen näkyy esimerkiksi varhaisten värikuvien rakeisuutena.
"Säilytämme muotokuvat 15 vuotta, mikä on pitkä aika alalla. Pahimmillaan liikkeet säilyttävät kuvia vain kolme kuukautta. Ainaisarkistoon talletetaan ne kuvat, joilla on merkitystä esimerkiksi maiseman tai kaupunkikuvan kannalta, tai tunnettujen henkilöiden kuvat", Risto Mäläskä kertoo.
Jos kaikki säästettäisiin, arkistoille tarvittaisiin kokonainen kerrostalo. Hynnisen digitaaliset kuvat ovat säilössä serverillä jossain Norjan vuonossa vanhassa sukellusveneluolassa.
Kotiarkistojen kuvatuhoihin voi löytyä apua ammattilaisilta. Punaiset tai keltaiset 1960- ja --70-lukujen väripaperikuvat saadaan oikeisiin väreihin, kun ne skannataan ja korjataan väri digitaalisesti. Värivirhe johtuu sen ajan kehityskemikaalien puutteista. Pahempi tapaus on pvc-muovisten kuvataskujen aiheuttama kuvien liimautuminen.
"Vaikka ihmiset kuvaavat paljon, ei kaikkea kuitenkaan. Kun tarvitaan hautajaisiin muistokuvaa, löytyy ehkä vain 20 vuotta sitten otettu kuva, jossa henkilö istuu toisten vieressä sohvassa jonkun syntymäpäivillä. Siitä on sitten tehtävä muistokuva", Kari Mäläskä sanoo.
Huonoin paikka säilöä omia valokuviaan on kotitietokoneen kovalevy. Esimerkiksi kaiuttimen päällä säilytetyn kuvarompun tiedostot voivat tuhoutua jopa viikossa. Tallennusformaatti vaihtuu ajoittain, eikä ehkä 20 vuoden kuluttua ole enää romppuasemia. Kehittynyt kuva kuvasta-tekniikka pelastaa, jos on tallessa printti.
"Olisikohan tätä näyttelyä, jos digiaika olisi alkanut sata vuotta sitten", Risto Mäläskä pohtii.
