"Sydäntä lämmittää, jos runoilija antaa runolleen nimen Laiska murhekuikka. Heti tekee mieli tutustua runoilijaan."
Säveltäjä Kaj Chydenius suorastaan hykertelee sanaparin seurassa.
Laiska murhekuikka on 9-vuotiaan oululaisen Lauri Kristian Ojalan keksintöä. Lauri käy Tuiran ala-astetta.
Chydeniuksella on pöydällään 24 runoa, joiden sisälle hän on etsinyt tietä mustavalkoisia koskettimia pitkin.
Chydenius aloitti jo kaksi vuotta sitten yhteistyön oululaisen Nukun Sanataidekoulun kanssa. Tänä vuonna säveltäjän postiluukusta putosi pari sataa eri puolilla Suomea synnytettyä runoa. Niistä Chydenius päätyi kahteen tusinaan, jotka demonstroidaan Lasten ja nuorten valtakunnallisilla sanataidepäivillä Oulussa lauantaina 31. tammikuuta.
Pikkisiä lauluja
Kirkkotorin päiväkeskuksessa järjestettävä laulutekstidemo tarkoittaa sitä, että Chydenius kertoo sävellyksellisistä tekstitulkinnoistaan ja laulaja Taru Nyman esittää nämä pienet laulut. Varmasti luvassa on myös keskustelua.
Paikalle on kutsuttu kaikki tekstien tekijät. Demot ovat sitä varten, että kirjoittajat kuulisivat oman runonsa laulettuna.
Chydenius on oikein inspiroitunut saamistaan runoista. Hän on iloinen, että tekstejä saapui niin paljon. Se osoittaa, että Nukun Sanataidekoulun idealle oli olemassa tilaus.
"Sävellyksiä on olemassa yhtä paljon kuin säveltäjiä. Että minä ukkopahanen satun nyt olemaan tässä mukana, johtuu muun muassa siitä, että olen niin turkasen innostunut. Olen päässyt yhteistyöhön, josta iloitsen ihan sikana", Chydenius tunnustaa.
Hän muistuttaa, että joku toinen säveltäjä olisi valinnut lähetettyjen tekstien joukosta ihan toiset runot.
"Ettei vaan luulla, että valikoimani jotenkin betonoi tämän ison otannan arvon. Ei mitenkään, ei ollenkaan. Joku jonka laulua ei ole siellä tai joku jonka laulusta tuli huono, ei saa loukkaantua - se voi johtua minun huonoudestani. Mutta jos jonkun laulu on kiva, se on ihanaa!"
Chydenius nimittää näitä sävellyksiään pikkisiksi. Hän pohtii, ovatko ne oikeita lauluja. "Mutta pienessäkin laulussa on alku, keskikohta ja loppu niin kuin kaikissa taideteoksissa. Pieni alku, pieni keskikohta ja pieni loppu."
Elämä runoksi
"Kunpa ihmiset kirjoittaisivat elämästään! Kunpa formuloisivat ajatuksiaan!"
Kaj Chydenius toivoo, etteivät ihmiset suhtautuisi runoihin liian juhlallisesti ja nirppasesti. Eivätkä laittaisi rimaa väärään paikkaan. Kielestä voi Chydeniuksen mielestä iloita monella tavalla.
"Se kiinnostaa kovasti, kun ihmiset artikuloivat elämäänsä runoksi. Koska itselläni ei juurikaan ole kielellä ilmaisemisen lahjaa, kadehdin aivan sanomattomasti ihmisiä, jotka keksivät hyvän lauseen."
Chydenius on kyllä tutustunut jokapäiväiseen kirjoittamiseen sanomalehden toimittajan työssään.
"Se elämänkokemus kerkesi vaikuttamaan myös sävellystyöhöni. Säveltäjänä minulla ei ole koskaan ollut semmoista hienosteluvaihetta. Lehtityössä on dead line. Kuudelta on oltava valmis. Ei se kysy onko inspiraatiota. Sen minä olen pitänyt."
Paljon lauluja uransa aikana säveltänyt tekijä tietää, että se on paha, jos runoilija poseeraa, ottaa mallia ulkoa päin eikä kirjoita omasta elämästä.
"Silloin siihen ei usko. Runo on falski, siihen ei tule väriä. Mutta jos kirjoittaa siitä, mitä minulle eilen kävi: Et usko mitä minulle eilen kävi... Jos lauluteksti alkaa sanalla 'muistatko', silloin on hyvä säveltää."
"Runoilijan pitää oivaltaa, oivalluksesta on paljon kiinni. Toteutuksessa runo sitten mitataan. Runoilijan kannattaa kirjoittaa semmoista, minkä on nähnyt, kuullut tai kokenut - ainakin sielunsa silmin kokenut. Minä olen Kallaveden reitin poika, enkä ole koskaan ymmärtänyt merestä tuon taivaallista. Mutta merilauluja olen säveltänyt vaikka kuinka paljon, koska mielikuvituksessa olen ollut merellä paljonkin."
Lapin lääntä
Kirjailija Hannu Mäkelä sanoi Chydeniukselle mielenkiintoisen lauseen heidän tavatessaan viimeksi Oulussa: Proosateos tulee työn tuloksensa, mutta runo annetaan.
Kaj Chydenius sanoo vuosikymmeniä työskennelleensä "niiden hienoimpien runoilijoiden kanssa", joko kuolleiden tai elävien, joiden tekstit ovat siilaantuneet joukosta. Silti hän sanoo, että lapset ovat esimerkillisiä.
"Aikuisille pitäisi aina luettaa lasten kirjoittamia runoja. Koska niitä ei pidättele mikään! Lapsille ihan kaikki on mahdollista."
10-vuotiaan vantaalaisen Juho Kyyhkysen tekstissä Halti-tunturista lumi pyryää jatkuvasti. "Sieltä tulee isoa tuulen ääntä. Halti on kuitenkin osa Lapin lääntä."
"Se on hurmaava! Ai että minua viehättää tommonen. Ilman muuta: Sano vaan lääntä, sano vaikka miten. Mahdottoman pitää olla mahdollista, ja mahdoton on hauskaa!"
Myös harrastajat kokevat Chydeniuksen mielestä kielen paljon estottomammin kuin ammattilaiset. Sen hän on huomannut, kun erilaiset ihmiset lähettävät säveltäjälle runojaan.
"Eräs helsinkiläinen linja-autonkuljettaja kirjoitti äitinsä syntymäpäiväksi runon Äiti hoi! Se on kuin puhelinsoitto: 'Äiti siellä pärjääthän, olen tiellä elämän...' Ei kukaan oikea ammattilainen runoilija voi kirjoittaa tommosta, mutta ai mikä tuoreus ja liikuttavuus siinä on!"
Tosi uteliaita!
Kaj Chydeniukselle säveltämisestä ja runoudesta tulee mieleen akvarelli.
"Akvarellitekniikassa teosta voi työstää niin kauan kun siinä vielä on vettä. Sitten kun vesi on kuivunut, niin se on siinä."
Chydenius mainitsee Oulusta mielenkiintoisena tapauksena 19-vuotiaan kirjoittajan Paula Halkolan. Tämä pitkän linjan sanataidekoululainen opiskelee nykyisin Orivedellä.
"Sain häneltä pinon runoja. Lyhyitä, mutta äärimmäisen taidokkaita, tunnelmallisia ja hienoja. Niistä sävellettyjä lauluja oli mukana jo vuosi sitten laulutekstidemossa. Tänä vuonna Paula Halkola lähetti uuden nipun. Tein niistä nyt viisi, jotka Taru Nyman demoaa. Ne ovat sekä hyvin runollisia että hyvin elämänmakuisia. Niissä on myös salaperäisyyttä, kirjoittaja ei sano kaikkea. Hän sanoo sen verran kuin on välttämätöntä, että me kiinnostumme. Ja että meistä tulee tosi uteliaita!"
Ooppera Reviisorista
Kaj Chydenius on nähty Oulussa viime aikoina usein. Joulukuussa oli konsertteja 200 vuotta sitten syntyneen runoilijan Samuli Kustaa Bergin runoista. Tätä syntymäpäiväkonserttia seuraa Chydeniuksen oma 65-vuotissyntymäpäiväkonsertti ensi syksynä - sekin Oulussa.
Oulun kaupunginteatterissa toteutuu syysnäytäntökaudella 2004 pitkään suunnitteilla ollut projekti Chydeniuksen näyttelijöille kirjoittaman oopperan esittämisestä. Libreton tarina on Nikolai GogolinReviisorista. Oopperan kantaesitys on 15.10.
Kaj Chydenius on säveltänyt oopperoita näyttelijöille ennenkin, esimerkiksi Karhunaisen Aku-Kimmo Ripatin librettoon 1983 ja Nummisuutarit Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle 1998.