Mökkikaudella moni lomailija sammuttaa janonsa vesijohtoveden sijaan kesäasuntonsa läheisyydessä sijaitsevan kaivon vedellä.
Oulun seudun ympäristöviraston elintarvike- ja ympäristölaboratorion vs. laboratoriopäällikön Vera Martomaan mukaan suomalaiskaivojen vedet ovat pääosin puhtaita ja turvallisia, mutta joukossa voi olla myrkyllisiä kaivovesiä. Joidenkin kohdalla hörppäys saattaa olla jopa kohtalokas.
"Jos esimerkiksi vanhukset ja lapset, joilla on heikko immuunipuolustus, saavat kaivosta jonkin pahan tautia aiheuttavan bakteerin, voi se olla heille hengenvaarallinen", Martomaa kuvailee.
Martomaa sanoo, että Yhdysvalloissa karjaeläimistä kaivoveteen päätynyt EHEC-bakteeri on sairastuttanut ja tappanut useita ihmisiä.
Hänen mukaansa kyseistä bakteeria, joka aiheuttaa kohtalokastakin veriripulia, ei ole kuitenkaan löytynyt suomalaisista kaivovesistä.
Sen sijaan toisenlaisia epäpuhtauksia voi löytyä. Elintarvike- ja ympäristölaboratorio on tutkinut kahden viime vuoden aikana parisataa kaivovesinäytettä Oulun seudulta, Oulunkaaren alueelta ja Pohjois-Suomesta.
Mikrobiologisissa tutkimuksissa 16 prosentissa on havaittu poikkeamia, kemiallisissa tutkimuksissa 15 prosentissa ja aistinvaraisissa tutkimuksissa viidessä prosentissa näytteitä.
Kaivon päällä voi
olla ulkohuussi
Mikrobiologissa tutkimuksissa havaitut poikkeamat johtuvat yleensä koliformisten bakteerien pitoisuuden noususta. Tämä tarkoittaa useimmiten sitä, että kaivoon pääsee jostakin pintavettä. Myös ulosteperäistä saastutusta ilmentävän escherichia coli -bakteerin pitoisuudet ovat olleet tutkituissa näytteissä koholla.
"Kaivon yläpuolella saattaa olla ulkohuusi tai lähellä saattaa laiduntaa karjaa, jonka ulostetta päätyy veden mukana kaivoon. Myös linnut ovat voineet tehdä kaivoon jätöksiään tai siellä voi olla kuollut eläin", Martomaa selittää.
Bakteerit voivat aiheuttaa esimerkiksi oksennus- tai ripulitautia. Vedestä voi tulla myös silmä- tai korvatulehdus tai ihottumaa.
Kemiallisissa tutkimuksissa kaivovesissä on yleisimmin havaittu rautapitoisuuden ylittymistä. Rauta voi värjätä veden kellertäväksi, vesi voi maistua ruosteiselta ja vaatteet voivat pilaantua, jos niitä pestään rautapitoisella vedellä.
Yhdessä tutkitussa näytteessä sallittu typpipitoisuus ylittyi. Typpeä käytetään muun muassa lannoitusaineena karjan hoidossa.
Aistinvaraisissa tutkimuksissa eli laboratorion tekemissä haistamis- tai maistamistesteissä puolestaan eniten poikkeamia on havaittu veden maussa ja hajussa.
Älä kaiva kaivoa
likaiselle paikalle
Ongelmien välttämiseksi kaivon sijoituspaikka tulee valita huolellisesti.
Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Birgitta Backman neuvoo, ettei sitä kannata kaivaa esimerkiksi vanhan navetan, auton romujen, soranottoalueen tai maantien läheisyyteen tai tiiviiseen savikkoiseen maahan.
Sen sijaan vaikkapa hiekkapitoinen moreeni soveltuu paremmin veden ottopaikaksi.
Myös rinteinen maasto on hyväksi, kunhan kaivoa ei kaiva aivan huipulle. Vesi on tällöin syvällä ja kaivaminen tulee kalliiksi.
"Kannattaa tarkkailla myös kasvillisuutta. Pohjaveden pinta on yleensä lähellä paikoissa, joissa on vettä vaativaa kasvillisuutta, kuten pajukkoa", Backman opastaa.
Epävarmoja kaivon hankkijoita hän kehottaa kääntymään asiantuntijan puoleen. Vera Martomaa puolestaan patistelee tutkituttamaan kaivoveden laadun kolmen vuoden välein.
Yhteyttä voi ottaa kunnan terveystarkastajaan tai Oulun seudun ympäristöviraston elintarvike- ja ympäristölaboratorioon. Sieltä saa neuvoja näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä.
Esimerkiksi koliformisten tai ulosteperäisten bakteerien tutkiminen vedestä maksaa noin 30 euroa.
