Kolmisoppijärven Niskalanlahdessa tuoksuu savustettu kuha. Sulo Jääskeläinen on kalastellut mökkijärvestään vuodesta 1977, ja itse asiassa kauemminkin, sillä saman järven rantamailla on sijainnut myös Jääskeläisen kotitalo.
Tänä kesänä kalastaminen, niin kuin moni muukin perinteinen mökkitoimi, on tuntunut takkuiselta. Mökkiläiset ovat laskeneet verkkonsa Kolmisoppeen pala kurkussa ja aina välillä lähivaaraan vilkuillen.
"Sinne se tulisi, jos nyt kaikki menee niin kuin herrat ovat suunnitelleet. Kaivoksen valot ja äänet kuuluisivat meille hyvin", Sulo Jääskeläinen sanoo mökkinsä vastarantaa katsellessa. Vastarannan vaara kasvaisi nykyisestä, sillä siihen on suunniteltu yhtä kaivoksen läjitysalueista.
Räjäytysäänet ja valot, tai edes läjitysalue, eivät kuitenkaan olisi pahinta, mitä kaivoksesta seuraisi. Pahinta on koko Kolmisoppijärven tulevaisuus: Talvivaara Projekti Oy:n ympäristölupahakemuksessa todetaan muun muassa, että "Kolmisoppea suunnitellaan säännösteltävän neljä metriä niin, että säännöstelyn ylä- ja alaraja poikkeavat noin kaksi metriä suuntaansa nykyisestä keskivedenkorkeudesta". Ja, että "avolouhinnan edetessä Kolmisoppijärven Hovinlahteen rakennetaan sulkupato, joka mahdollistaa järven osittaisen kuivattamisen ja avolouhinnan nykyiseltä vesialueelta". Yksi malmilöydöksistä kun sijaitsee järven pohjassa.
"Siis käytännössähän se tarkoittaa järven tuhoa ja sitä, että vesi pyyhkäisee rannan 18 mökkiä alleen. Lähtö on edessä", Kolmisopen Aittolahdessa 18 vuotta mökkeillyt Armas Turunen sanoo. Hän kuvaa lähtöä "toiseksi evakoksi". Ensimmäiselle evakkoreissulle hän lähti Karjalan Suojärveltä.
Turusen mökkirannassa oleva mittakeppi vahvistaa lähtöpuheet. Keppiin on merkitty, mille korkeudelle vesi nousisi säännöstelyn maksimissa. Turusen punaisen pyörähirsimökin nurkat huuhtoutuisivat kuin konsanaan pahoilla tulva-alueilla.
"Mökki on vain yksi harmi tässä touhussa. Minulla on mökin ympärillä metsätila, jonka olen istuttanut vuosina 1962-1965. Metsässä on hyvä männikkö päällä ja se alkaisi tuottaa pikkuhiljaa. Jos kaikki menee, saanko metsästä ikinä sellaisia kasvukorvauksia kuin minulle kuuluisi?" Turunen miettii.
Kiinteistöfirma on jo tehnyt rantamökeistä alustavia hinta-arvioita, mutta metsistä ei ole vielä ollut mitään puhetta. Jonkun kerrotaan jo mökkinsä kaivosyhtiölle myyneenkin, mutta ainakaan Jääskeläisen ja Turusen korviin ei ole kantautunut, kuka myyjä on.
Kunta aivan hissukseen
Kaivosyhtiö on pitänyt kiitettävästi yhteyttä Kolmisoppijärven maanomistajiin. Tuhkakylän koululle on kokoonnuttu kokouksiin tämän tästä. Eri asia kuitenkin on, onko kokouksissa saatu juuri mitään tietoa.
"Tietoa on tullut tipoittain. Jotenkin on ollut sellainen tuntu, että meitä on kohdeltu ylimielisesti. Kun joku esimerkiksi kyseli, miksei korvauksia saa koko tontista eikä vain mökistä, todettiin, että voihan sinne joskus rakentaa. Siis kaivosalueelleko?" Pirjo Jääskeläinen hämmästelee.
Ranta-asukkaat eivät haluaisi vielä luovuttaa ja nostaa käsiä pystyyn. Heitä harmittaa, että moni on niin tehnyt. On lakonisesti vain todettu, että "eihän sille kaivokselle mitään mahda, se tulee kumminkin".
Erityisesti Kolmisoppijärven ranta-asukkaat kummastelevat Sotkamon kunnan roolia. Kunta on ollut aivan hissukseen, eikä kritiikin poikastakaan kaivoshankkeesta ole esitetty.
"Kunnanisät ovat olleet pelkästään myötämielisiä, kun tulee uusia työpaikkoja. Maanomistajille järjestetyissä kokouksissa kunnan väkeä ei ole näkynyt eikä yhtään kriittisesti käsiteltyä yleistä kirjoitusta tai sanomista ole nähty tai kuultu", Jääskeläiset ja Turunen ihmettelevät. He korostavat, ettei heilläkään ole mitään itse kaivoshanketta, ja niitä paljon puhuttuja työpaikkoja, vastaan, mutta toiminta pitäisi käynnistää luonnon ehdoilla eikä kaivoksen ehdoilla.
Sotkamon kunta sijoittui vuonna 2005 ensimmäiseksi Taloustutkimuksen imagotutkimuksessa. Tänä vuonna sijoitus oli toinen. Hyvää imagoa perustellaan muun muassa vapaa-ajanviettomahdollisuuksilla, elinkeinoelämän kehittämisellä ja kunnan kehittämisaktiivisuudella. Mökkiläisten mielestä imagotutkimus velvoittaa; kunnan pitäisi tosissaan huolehtia siitä, että Sotkamon vetovoima vapaa-ajanviettomahdollisuuksineen, kuten luontomatkailuineen, jatkuisi kaivoksen rakentamisen jälkeenkin.
Oulukin saa osansa
Kolmisoppijärvi ei ole ainoa vesistö, mihin kaivoksen vaikutukset ulottuvat, vaikka Kolmisoppi kaivoksen prosessivesien vuoksi onkin suurimman muutoksen edessä. Kaivospiirin alueelta tuhoutuu lisäksi useita luonnontilaisia lampia ja lähteitä, lisäksi joudutaan siirtämään uomia, lupahakemuksessa todetaan. Säännöstely ja vedenotto taas vähentävät vedenvirtaamia niin Tuhkajoessa kuin Jormasjärvellä. Siellä myös vedenkorkeutta joudutaan alentamaan enimmillään noin kymmenellä sentillä.
Jormasjärvellä sukutilaa kaikki sulan ajat asustava Ari Korhonen pelkää, että Tuhkajoesta kaivoksen jätevesiä huilaa liukkaasti Jormasjärveen. Siitä vesi virtaa edelleen Nuasjärvelle ja Kajaanijokeen. Lopulta vesi kiertää Oulujärveen ja Oulujokeen. "Oululaisetkin saavat siis osansa kaivoksesta", Korhonen hymähtää.
Myös Ari Korhonen muistuttaa moneen kertaan, että hän ei vastusta itse kaivosta, mutta ympäristön tila huolettaa. "Suurin huoli on vedestä, mutta myös pölyä on odotettavissa tänne asti, kun tuuli käy usein lounaasta eli juuri kaivoksen suunnasta", Korhonen sanoo.
Jormasjärviset, toista sataa mökkiläistä ja muutamat järven rantojen pysyvät asukkaat, ovat kolmisoppijärveläisiä paremmassa asemassa siinä mielessä, että heitä ei uhkaa tilojen lunastus. Sen sijaan rakennettujen mökkien ja lukuisten vielä rakentamattomien tonttien arvo on jo nyt laskenut kaivoshankkeen myötä.
Ari Korhonen toivoo, että Talvivaaran kaivosta mietittäisiin vielä kerran ja minimoitaisiin kaikki vaikutukset alueen luontoon. Sotkamolla ei Korhosen mukaan ole varaa menettää hitustakaan mainetta luonto- ja luontomatkailupitäjänä. Eikä kunnan pitäisi Korhosen mielestä sortua ylioptimistisuuteen.
"Tässä ollaan niin isojen asioiden edessä, että kaikki riskit on minimoitava. Kummalliselta tuntui esimerkiksi se, että kun kaivosyhtiö ensikerran ilmoitti kaivoksen veden käytöstä, niin jo parin kuukauden kuluttua kulutus kasvoi toistakymmenkertaiseksi", Korhonen mainitsee. Häntä epäilyttää myös kaivoksessa käytettävä biokasaliuotus. Liuotusta on nyt kokeiltu vuoden verran, mutta Korhonen jaksaa epäillä, miten biokasaliuotus pitemmän päälle onnistuu kylmissä olosuhteissa. Suomessa se ei ole ollut aikaisemmin käytössä.
Korhonen ja muutama muu maanomistaja on lähettänyt Sotkamon kuntaan ja ympäristökeskukseen kirjeen, jossa esitetään Jormasjärven tilan mittausta järvessä jo nyt olevien mittauspisteiden avulla. Näin saataisiin mitatuksi järven aloitustila, jos kaivos avataan. "Ympäristökeskus ei ole kieltäytynyt, mutta ei luvannutkaan tehdä mittauksia. Kunnasta taas ei ole kuulunut yhtään mitään. Erityisesti ympäristökeskukselta odottaisin aktiivista roolia ympäristön tilan seuraamisessa", Korhonen toivoo.
Huijataanko luvuilla?
Jormasjärven ranta-asukkaisiin lukeutuva Jari Kananen painaisi jarruja kaivoshankkeen eteenpäinviemisessä. "Nyt on sellainen tunne, että halutaan nopeaa käsittelyä, ostaa ihmiset rahalla hiljaiseksi ja pistää mylly pyörimään."
Kananen vaatii, että laitoksen jätevesien käsittelyä muutetaan ympäristölupahakemuksesta poiketen. "Vedet on käsiteltävä kuten ongelmajätteet. Minun mielestä homma ei toimi niin kuin nyt on suunniteltu, että tämän luokan laitoksen jätevedet puhdistetaan pienpuhdistamossa ja ohjataan sitten alueen vesistöön", Kananen selvittää.
Turussa asuva Satu Lähteenmäki käy kotitilallaan Jormasjärvellä muutaman kerran vuodessa. Kotipaikka on hänelle erittäin rakas, ja siksi Lähteenmäki on ottanut kaivostoiminnan vaikutukset raskaasti. Hän pelkää, että sotkamolaiset tulevat "huijatuiksi".
"On laskettu, että kaivos tuo valtavasti työpaikkoja. En oikein jaksa uskoa siihen. Uskon, että kaivoshankkeen oma henkilökunta on minimaalinen ja lisäksi tarvitaan aliurakoitsijoita, jotka valitaan kansainvälisen kilpailun kautta. Kainuulaisille tuleva työpaikkamäärä tulee olemaan varsin pieni."
Turun kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen professorina työskentelevä Lähteenmäki istuu myös Sitran hallituksessa. Sitran yhtenä tarkoituksena on edistää menestyvän Suomen rakentumista tulevaisuudessa. Tässä tehtävässä ympäristökysymyksillä on tärkeä merkitys.
"Kaivokset saastuttavat joka paikassa. Talvivaarasta voitaisiin tehdä pilottihanke, jossa käytettäisiin huipputeknologiaa ympäristöasioiden hoitamiseen. Tätä tietoa ja taitoa voitaisiin sitten markkinoida maailmalle", Lähteenmäki esittää ja toivoo, että kaivokseen sijoittavat rahoittajat etsitään eettiseltä pohjalta.
Kolmisoppijärven vakituisiin ranta-asukkaisiin kuuluva Veijo Suutari uskoo, että alueen ihmisillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista kaivosta Sotkamoon puuhataan. Mutta: "Nyt ei ole aikaa löllytellä. Mielipiteet pitää reilusti tuoda esille yhtenä rintamana", Suutari kannustaa.
