seppo.ylonen@kaleva.fi
Television uutispätkissä heitä näkee tämän tästä: noen mustaamia hiljaisia miehiä, jotka nousevat romahtaneen kaivoksen kuilusta Kiinassa tai Ukrainassa. Maan alle meno ei ole lasten leikkiä, jos kaivosfirman rahanahneus ohittaa turvallisuusnäkökohdat.
Suomessa kaivostoimintaa harjoitetaan aivan eri periaatteilla kuin villissä idässä, mutta inhimillisen virheen mahdollisuus on tietysti olemassa täälläkin. Suurempi vaara kaivostoiminta on Suomessa kuitenkin ympäristölle kuin malmia kaivaville mainareille.
Kaivostoiminnan vaarat ja mahdollisuudet ovat lyhyessä ajassa nousseet valokeilaan, kun metallien etsintä käy kovilla kierroksilla, kaivosvaltauksia tehdään taajaan ja uusien kaivosten avaamisesta on jo ilmoituksia.
Syy toimeliaisuuteen on yksinkertainen: metallien kysyntä maailmalla on noussut jyrkästi. Varsinkin Kiinan jättitalouden kova veto imee lähes kaikkia saatavissa olevia raaka-aineita maailmalta. Kun kysyntä kasvaa, hinnat nousevat. Se on markkinatalouden yksinkertainen lainalaisuus.
Metallien kallistuessa ovat suomalaiset malmiaihiot yhtäkkiä tulleet mielenkiintoisiksi. Merkittäviä, louhimattomia metalliesiintymiä arvioidaan Euroopassa löytyvän vain Suomesta ja Ruotsista.
Se on selitys sille, että Suomessa häärii nyt kymmeniä malmisetsintäorganisaatioita. Useat niistä ovat suuria kansainvälisiä kaivosyhtiöitä. 1990-luvulla maaperän rikkauksia nuuski Suomessa vain muutama yksittäinen yhtiö.
Malminetsintää on Suomessa harjoitettu vuosikymmeniä ja useimmat malmisuonet ovat entuudestaan tiedossa. Kyse on siitä, miten niiden louhimisesta saadaan kannattavaa liiketoimintaa.
Esimerkiksi Sotkamon Talvivaaran nikkeliesiintymät ovat olleet Outokumpu Oy:n tiedossa pitkään, mutta vasta nikkelin maailmanmarkkinahinnan jyrkkä nousu teki Talvivaarasta kiinnostavan. Tällä välin valtaus oli siirtynyt entisen outokumpulaisen Pekka Perän perustamalle Talvivaara Mining Companylle, joka keräsi Lontoon pörssistä mukavan pesämunan kaivoksen avaamiseen.
Talvivaaraan rakennetaan nyt kuumeisesti Euroopan suurinta nikkelikaivosta. Se tarvitsee satoja kaivosalan osaajia, joista kilpailevat myös muut perusteilla olevat kaivokset kuten Suurikuusikon kultakaivos Kittilässä ja Kevitsan nikkelikaivos Sodankylässä.
Kaivosmiehen ei tarvitse tuntea huolta huomisesta. Vaikka koulutus on polkaistu pystyy nopeimmalla mahdollisella aikataululla, on kaivosyhtiöillä vaikeuksia saada riittävästi pätevää väkeä. Yliopistoista on tulossa satakunta geologia, rikastajaa ja louhijaa. Ammatillisista korkeakouluista valmistuu kaivosalan osaajia noin 80 ja ammattikouluista vajaat 600 kaivosmiestä. Tarve olisi kuitenkin selvästi suurempi. Erityisen hankala tilanne on insinööri- ja työnjohtotason väestä.
Lapin ja Itä-Suomen onneksi arvokkaimmat malmiot sijaitsevat alueilla, joilla työpaikoista ei ole ylitarjontaa. Talvivaaran hanke on saanut myönteistä kuhinaa koko maakuntaan.
Ehdoitta ei silti tarvitse uhrautua kaivosyhtiöiden edessäkään. Ulkomaiset firmat etsivät Suomesta myös uraania. Kiinnostus uraania kohtaan heräsi ydinvoiman kannatuksen kasvun myötä. Uraanikaivosten vaikutukset ympäristöön ovat kuitenkin aivan eri luokkaa kuin muiden mineraalien louhimisessa.