Pääkirjoitus

Kaivoslain valuviat korjattava – valtausmenettely on peräisin 1700-luvulta

Kaivoslain kahdeksan vuoden takainen uudistus ei kaikilta osin onnistunut. Laki ei vastannut nykyajan vaatimuksia.

Kaivoslain uudistaminen saattaa saada sivustatukea talousjärjestö OECD:n suunnitelmista muuttaa kansainvälisiä verolakeja.
Kaivoslain uudistaminen saattaa saada sivustatukea talousjärjestö OECD:n suunnitelmista muuttaa kansainvälisiä verolakeja.
Kuva: Anna Muotka

Kaivoslain kahdeksan vuoden takainen uudistus ei kaikilta osin onnistunut. Laki ei vastannut nykyajan vaatimuksia. Eduskunta joutuu kasvattamaan ainakin kaivosyhtiöiltä vaadittavia vakuuksia ja ympäristövaatimuksia.

Kaivoslakia tullaan mitä todennäköisimmin uudistamaan toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Eduskunta muutti kaivoslakia nykyaikaisemmaksi viimeksi vuonna 2011, mutta lakiin jäi monen asiantuntijan mukaan huomattavia valuvikoja.

Suomen kaivannaisvarantojen hyödyntämisen helppoutta on verrattu jopa Kongon kaltaisten maiden tapaan antaa luonnonvaransa ryöstettäväksi ensiksi ehtivälle.

Tosiasiat eivät kuitenkaan puhu aivan näin synkästä tilanteesta. Suomessa kaivostoimintaa säätelee moni laki ja ympäristöasetus. Silti tiukennuksia tarvitaan.

Eduskunta käsitteli viime viikolla täysistunnossa kaivoslainsäädännön uudistamista. Pontimena oli kaivoslain uudistamista vaatineen kansalaisaloitteen lähetekeskustelu, jossa koko istuntosali laidasta laitaan tuntui huokuvan yksimielisyyttä.

Kansalaisaloitteessa vaaditaan muun muassa riittävien vakuuksien säätämistä kaivosyhtiöille. Näillä ennakolta maksetuilla rahoilla ehkäistään mahdollisten konkurssien, ympäristövahinkojen tai oletettua vaativimpien jälkitöiden aiheuttamat ongelmat.

Voimassa olevassa laissa juuri vakuuksien määrä on osoittautunut puutteelliseksi. Aivan liian moni yritys on pystynyt kaivamaan arvometallit maasta ja sen jälkeen pakkaamaan pyöräkuormaajansa ja lähtemään muualle. Suomalaisten hoidettaviksi ovat voineet jäädä merkittävät ympäristöongelmat ja maisemointityöt.

Tuoreessa muistissa ovat muun muassa Dragon Miningin jälkeensä jättämä jätekaaos Oriveden kultakaivoksessa ja kanadalaisen Belvedere Resources Ltd:n täydellinen välinpitämättömyys Nivalan Hituran kaivoksessa.

Belvederen vakuustalletus osoittautui nopeasti riittämättömäksi todellisiin kustannuksiin verrattuna. Valtio on joutunut maksamaan tähän mennessä viisi miljoonaa euroa kaivoksen sulkemiskustannuksia.

Kansalaisaloitteen vaikeimmin nieltävä osuus liittyy mineraalien omistusoikeuteen. Aloitteessa esitetään, että arvokkaat maametallit kuuluisivat valtiolle ja maanomistajille. He saisivat sovitut osuudet voitosta. Näin jyrkkä tulkinta saattaa pahimmassa tapauksessa karkottaa kaivosyhtiöt.

Jonkinlainen oikeudenmukaisempi hyödyntämismalli voitonjakoineen lakiin pitää kirjata. Tällä hetkellä kansainväliset yritykset pääsevät pohjoisen maaperän mineraaleihin käsiksi verrattain helposti 1700-luvulta peräisin olevalla valtausmenettelyllä.

Kaivoslain uudistaminen saattaa saada sivustatukea talousjärjestö OECD:n suunnitelmista muuttaa kansainvälisiä verolakeja.

OECD tavoittelee yhteistä veromallia, jossa monikansalliset yhtiöt joutuisivat maksamaan veroja niille valtioille, joissa voitot ensisijassa syntyvät.

Tällä verokaavalla muun muassa kaivosjätit maksaisivat nykyistä enemmän yritysveroja toimintamaissaan ilman mahdollisuutta siirtää voittoja muualle.