Samaan aikaan kun Suomessa Talvivaaran kaivos on syvissä vaikeuksissa ympäristöongelmiensa takia, kuuluu myös Ruotsin Pajalasta huonoa. Jättimäistä rautakaivosta rakentava Northland Resources on ajautunut vakavaan rahoituskriisiin.
Yhtiö ilmoitti tiistaina keskeyttävänsä noin 300 miljoonan euron osakeannin ja joukkolainahankkeen valmistelun. Sijoittajat eivät niistä syttyneet. Perjantaina Northland hakeutui yrityssaneeraukseen.
Yhtiön kaivos Pajalan Kaunisvaarassa ehti vastikään aloittaa tuotantonsa. Suomalaisittain yhtiön tilanteen tekee kiinnostavaksi se, että täällä Northland suunnittelee rauta-, kulta- ja kuparikaivosta Kolariin.
Vaikeuksiin yhtiö ajautui, kun Pajalan kaivoksen kustannusarviot pettivät. Vaikka yhtiön konkurssikin on mahdollinen, ruotsalaisarvioissa oletetaan, että kaivoksen toiminta jatkuu. Omistajat voivat kuitenkin vaihtua.
Kolarin kaivoksen avaamista Northlandin vaikeudet eivät ainakaan nopeuta. Tähänastisissa suunnitelmissa kaivoksen rakentamisen on arvioitu alkavan vuosien 2014 ja 2015 aikana ja tuotannon 2015–2016.
Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä arvioitiin maanantaina asiantuntijahaastatteluihin perustuen, että seuraavat uudet kaivokset avattaisiin Suomessa vasta vuonna 2016. Kyseessä olisivat Suhangon platinakaivos Ranualla, Mustavaaran rautakaivos Taivalkoskella sekä Sotkamon hopeakaivos.
Kaivoshankkeiden takkuamiseen ovat vaikuttaneet useat tekijät: metallien maailmanmarkkinahintojen lasku, euromaiden talouskriisi ja siitä aiheutuva epävarmuus sekä kaivosten ympäristöongelmat, jotka ovat kääntäneet yleistä mielipidettä kaivoksille kielteisemmiksi.
Myös lupaprosesseja on moitittu hitaiksi. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Jos perusteellinen viranomaisvalmistelu estää Talvivaaran kaltaisten ympäristöongelmien synnyn, ovat hankkeiden viivästykset pieni ongelma. Eivät maaperän mineraalit katoa mihinkään lupien valmistelun aikana.
Alaa, jossa investointien tuottoa on aina pitänyt odottaa pitkään, näyttää vaivaavan sama yritysten ja sijoittajien kärsimättömyys kuin muutakin sijoitustoimintaa.
Alihankkijoineen Suomen kaivokset työllistävät nyt vajaat 5 000 työntekijää, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana ala imee ehkä vajaat 6 000 uutta ammattilaista. Suomen hyvinvointi ei ole niin tukevalla pohjalla, että noista työpaikoista kannattaisi noin vain luopua.
Sekin pitää muistaa, että useimpien Suomen kaivosten ympäristölle aiheuttamat ongelmat ovat vähäisiä.
Tähän täytyy pyrkiä jokaisen nykyisen ja tulevan hankkeen kohdalla. Pitkällä jaksolla kaivosalan näkymät ovat yhä hyvät.
Talvivaara on suuri, surullinen poikkeus, mutta jokseenkin kummallisia ovat nekin toiveet, joissa yritykselle toivotaan perikatoa. Se tuskin helpottaisi kaivosalueen ongelmien ratkaisua ja loisi vielä uhan usean sadan työpaikan menetyksestä.