Keskustelua Suomen kaivoksista käydään liiaksi Talvivaaran epäonnistumisten kautta. Kun talouden vanhat tukijalat murenevat, kaivosalan merkitys vain kasvaa.
Suomen malmikaivokset työllistävät tällä hetkellä suoraan runsaat 3 000 ihmistä. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan koko kaivannaisala ja siihen liittyvä jatkojalostus, teknologia sekä tutkimus ja kehitys työllistävät Suomessa jo lähes 30 000 ihmistä. Alalla on myös merkittävää vientipotentiaalia.
Vaikka kaivokset eivät ole Suomen elinvoiman pelastus, alan merkitystä ei kannata väheksyä eikä sen tarjoamia mahdollisuuksia pidä päästää karkaamaan käsistä. Se olisi hölmöyttä aikana, jolloin metsäteollisuus on alamäessä, eikä uutta Nokiaa näy.
Keskustelu suomalaisista kaivoksista on viime aikoina keskittynyt lähinnä Talvivaaraan. Kaivoksen saama julkisuus on ollut lähes yksinomaan kielteistä. Siihen kaivosyhtiö on syypää ennen kaikkea itse.
Talvivaara ei ole pystynyt hoitamaan ympäristökysymyksiä niin kuin nykymaailmassa kuuluu. On toivottavaa, että kaivos saa akuutit, jätevesiin liittyvät ympäristöongelmansa nopeasti pois päiväjärjestyksestä.
Toiseksi sopii toivoa, että Talvivaara saa tuotantonsa rullaamaan ja sitä kautta taloutensa kuntoon. Se on varmin tae sille, että yhtiö pystyy hoitamaan ympäristöongelmansa. Oli siksi hyvä uutinen, että yhtiö pystyy taas parin viikon sisällä aloittamaan malmin louhinnan.
Jos kaivos kaatuisi, kaivosalueen ympäristöriskit jäisivät todennäköisesti veronmaksajien varoilla siivottaviksi. Se ei olisi halpaa eikä nopeaa työtä. Samalla katoaisivat kaivoksen yli puolentuhatta työpaikkaa.
Se on keskustelussa syytä muistaa, että valtaosa Suomen kaivoksista toimii aiheuttamatta ympäristölle merkittäviä ongelmia.
Hyväksi esimerkiksi kelpaa vaikkapa henkilömäärältään Suomen toiseksi suurin kaivos, Kittilän Suurikuusikko. Kun Sotkamossa on väitetty Talvivaaran pilaavan kunnan matkailumaineenkin, Kittilässä kaivostoiminnan ja Levin matkailun välillä ei ristiriitoja käytännössä ole.
Uutisia luonnon tuhoista ei leviä maailmalle myöskään Pyhäsalmelta tai Kemistä, joissa sijaitsevat työntekijämäärältään kolmanneksi tai neljänneksi suurimmat kaivokset. Kaivosta, joka ei mitenkään muuttaisi ympäristöään ei olekaan, mutta kaivos ei myöskään ole ympäristötuhon synonyymi. Sellainen kuva on monista käytetyistä puheenvuoroista kuitenkin välittynyt.
On päivänselvää, että Talvivaaran ympäristöonnettomuuksien kaltaisia tapauksia ei enää pidä päästää syntymään. Kyse tapahtumissa on ollut kaivosyhtiön laiminlyönneistä ja osaamattomuudesta mutta myös viranomaistoiminnan puutteista.
On myös varmaa, että jotain on jo opittu. Valitettavasti oppi vain piti hankkia kantapään kautta.
Ympäristönäkökulman ohella on aina myös katsottava, aiheuttaako kaivoksen avaaminen enemmän hyötyä kuin haittaa aluetaloudelle. Etenkin pohjoiselle Suomelle keskeisen matkailuelinkeinon ja kaivosyhtiöiden tavoitteet voivat törmätä yhteen. Tähän mennessä uhkakuvat matkailun hiipumisesta kaivosten vuoksi eivät kuitenkaan ole toteutuneet.